Pitkäveteisen labrapäivän jälkeen pääsin viimein kahdeksan linja-autoon ja Forssan kautta Heinolaan eilen illalla. Kerrankin, kun oli oikeasti kiire päästä pois, meni kaikki penkilleen. Meillä on nyt kolmen kerran rupeama kivien kanssa, ensin murskattiin, eilen jauhettiin ja loman jälkeen vielä hienonnetaan. Tietysti eilen hajosi seulakone ja jouduimme seulomaan isommat muruset käsikäyttöisesti. Hienompaa murskaa varten opettaja kaivoi jonkin antiikkisen vempaimen joka oli yltä päältä ruosteessa ja piti vimmattua meteliä.
Kotona Heinolassa oli vastassa neljä innokasta karvakasaa, jotka pääsivät tervehtimään vuorollaan. Hulluimman ja minua varmaan eniten ikävöimän Sallin vuoro oli viimeisenä. Neiti oli yksinkertaisesti aivan mahdoton. Puri kädestä niin, että teki kipeää. Jouduin ottamaan oikein leukaperistä kiinni ja rauhoittamaan ja painamaan päätä maaten, mutta eihän se mitään auttanut. Tulin tosiaan kotiin vasta puolen yön jälkeen, joten kokeilin suojata raajani peiton alle ja maata hetken paikallaan, että nyt käydään nukkumaan. No sain siinä yöpuvun vaihdettua ja pääsin unille. Normaalisti Salli nukkuu jalkopäässä, mutta tällä kertaa se tunki väkisin kylki kylkeä vasten . Meni kymmenen minuuttia ennen kuin neiti sai huohotuksellaan päänsä painettua rintaani vasten ja pikkuhiljaa uni voitti molemmat.
Tuntuu, että Salli vaan villiintyy vanhetessaan. Neiti tosin taisi mennä tohkeilu viime yönnä hieman yli. Sallilla on kova paimennusvietti ja se paimentaa suullaan, eli ottaa kiinni. Koskaan se ei pure puremalla, mutta ylikierroksilla käyvä isohampainen ja voimakassuinen koiruus saan helposti aikaan mustelman, jos toisen. Olen luovuttanut yrityksestä pitää jättikokoisen tyynyni sängyssä, sillä Salli on päättänyt, että talon suurimmat tyynyt kaikkien muiden ohella ovat hänen omaisuuttaan. Neiti on onnellinen tyyny suussa, jos ei ole tarpeeksi isoa tyynyä, leluja löytyy yleensä vähintään kolme.
Aamusta, kun jäin onnellisena nukkumaan, porukoiden lähtiessä töihin, Alma kävi muutaman kerran pomppimassa päänpäällä kunnes syöksyi Tiltun seuraksi sängyn alle. Nadaa selkeästi vaivaa hellyyden kipeys, sillä se puolestaan tuli välillä jakamaan tyynyä ja välillä käpertyi kainaloon. Nousin katsahtamaan kelloa ja tässä vaiheessa tiltu teki bravuurinsa eli hyppäsi aitiopaikalle. Tiltu yleensä tunkee sänkyyni siinä vaiheessa, kun en ole siinä itse, mutta jää ikionnellisna kainalooni tuhisemaan. Alma tietysti tunki mukaan ja käveli päälläni päästä varpaisiin, kunnes Salli tuumasi, että nyt on mustasukkaisuus kohtauksen aika. Koko lauman isoin karvakasa tunki siis väkisin pääni ylle seinän ja tyynyn väliin. Lopulta Alma ja Nada alkoivat hivuttautua kohti pääpuolta kielet lipoen ja tulin siihen tulokseen, että parasta nousta ylös, alkaa olla jo liian ahdasta ja tukalat paikat.
Nada vaikuttaa käyttäytyvän jotenkin rauhallisemmin ja hellyyttävämmin. Aamulla aloin purkaa kassiani ja jossain vaiheessa Nada oli onnistunut kaivamaan pörröisen yösukkani suuhunsa. Koetin ottaa pois ja Nada löi leikiksi. Nada ei siis osaa leikkiä leluilla eikä taistella kovin herkästi. Jopa vaihto makupalaan pisti miettimään hetkeksi. Tunkin sukat takaisin syvälle kassiini. Sillä välin, kun huhuilin Almaa ulkoa, oli Nada jälleen hakenut sukat suuhunsa.
Kokeilin juuri Nadan mahaa ja neiti vaan heilutti häntäänsä ja katsoi hellyyttävin nappi silmin takaisin. Hankala kuvitella, että sieltä olisi vauvoja tulossa, vaikka ihan kuin jotain muhkuraista möyrintää olisinkin havaitsevinani. Järjetöntä kasvua ei ole ja ketteryys on tallella. Tosin selällään ei Nada ole kellinyt, mitä se normaalisti tekee useinkin minun tai veljeni tullessa kotiin. En siis tarkoita normaalia ”rapsuta minua” kellintää, vaan Nadalla on suorastaa raju tyyli heittää vauhdista kiemurtelemaan jalkojemme juureen ja siinä se nauttii ja ynisee, kun paijataan. Välillä tekee 180 asteen käännökset jne.
Seuraavat päivät tulevat olemaan jännittäviä. Sattui hiihtolomani kyllä sopivaan rakoon. Tosin viimeistään sunnuntaina karkaan Helsinkiin kiusaamaan Saraa ja näen parhaat ystäväni ja menemme katsomaan varmasti yhtä tämän vuoden parhaista keikoista Tavastialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti