Agility puintia

Tiltu täytti eilen yhdeksän vuotta ja teki tänään Hämeenlinnassa kolme starttia. Ja niin vain kävi, että sieltä ensimmäiseltä hyppyradalta se nollatuli! Sijoitus oli 14. ja yhteenä oli ollu 45 koiraa. Toiselta radalta tuli kielto A-esteeltä ja siitä seurasi hylky. Kolmannelta radalta tuli kielto puomilta ja tulos 7.29. Harmittavia nuo kiellot, kun kontaktit eivät kerrankin lentäneet. Nyt oli jo nollat niin tuurin päässä!

Tiltu oli ollut vähän reppana, kun Tuula oli Alman kanssa näyttelyssä. Vuokko sanoi, että kyllä Tuulaa vaan tarvitaan kisamatkoilla. Alma sai ERIn ja oli luokkansa kolmas, paras narttu kehässä ei sijoittunut ja kasvattajaluokalta välttyi, kun oli Lumikuonoja tarpeeksi muutenkin. Tuomari tykkäsi pitkistä koivista ja niitä ei Almalla ollut tarpeeksi. Päätä kehui kovasti, mikä oli positiivista, kun siitä on aikasemmin rokotettu.

Ensi sunnuntaina on sitten Salpausselän kennelpiirin piirimestaruuskisat. Sinne Tiltu menee tietysti tavoittelemaan sekä yksilö- että joukkue PM-mestaruutta ;) Nada jäi ilmoittamatta, vaikka olisi ollut joukkueessakin tilaa. Minulla ei ole (vielä) tälle vuodelle lisenssiä ja en ole ehtinyt treenaamaan tai olemaan Heinolassa. Tuula ei itse oikein kykene juoksemaan ja Nada on luonteeltaan erilainen kuin Tiltu. Se ei välitä oikein vieraista. Treeneissä Nada oli kuitenkin kulkenut Tuulan kanssa hyvin ja minä menen vapun jälkeen vajaaksi viikoksi Heinolaan testaamaan miten meidän yhteistyö sujuu. Jos se sujuu hyvin, niin kisoja katsomaan ja lisenssi hankintaan!

Katsotaan, miten saadaa säädettyä treenaamiset. Onneksi Heinolassa pääsee aika hyvin harjoittelemaan, niin voin sitten treenata meidän yhteistyötä ja ohjaamista melkein milloin vain ja Tuula voi keskittyä opettamaan koiralle kikkoja, kuten pujottelua ja irtoamisia ymv. Minulla tulee kyllä olemaan ongelmia ohjaamisen kanssa. Mitenhän sitä voisi opetella ohjaamaan koiraa ilman koiraa? Täytynee koittaa päästä seuraamaan muiden treenejä ahkeraan. Pian alkaa tuon pennun kanssa Porissa pentukurssi niin ehkä sitä kautta pääsee seuraan sisään niin, että voisi joskus mennä vaikka kokeneempien treenejä vakoilemaan. Pitänee ottaa selvää.

Seitsemän Schapea sulassa sovussa

Kyllä se niin vaan taitaa olla, että on tämä schapendoes erinomaisen sosiaalinen rotu. Ei sitä ihan joka rodussa mummo, mamma, serkku ja neljä riiviötä pysy samassa tilassa toisiaan syömättä. Kai tuolla mummolla on se auktoriteetti tallella, kun Nadan ei tarvi vahtia pentuja ja Alman antaa leikkiä niiden kanssa minkä kerkiää. Tai ehkä meidän alussa niin supermamma on viimein kyllästynyt riiviöihin ja odottaa vaan, että lähtisivät jo maailmalle. Kyllähän tuo Nada ja Tiltu pentuja komentavat eivätkä ole niin innokkaita leikkimään. Tiltu vielä vähän jaksoi innostua niiden ollessa neljän viikoniässä, mutta nyt lähes seitsenviikkoiset ovat jo liikaa. Pentuja komennetaan, mutta mieluummin väistetään. Komentaminenkin on hyvin nättiä. Eivät nuo riiviöt tosin mitään usko.

Sallia ei pennut kiinnosta sitten yhtään. Se juoksee karkuun ja pysyy poissa jaloista. Murina on myös sen oloista, että parempi vaan pitääkin erossa toisistaa. Niin tottelevainen ja kiltti kuin Salli onkin, niin kokoero on sitä luokkaa, että parempi olla pelleilemättä. Nämä pennut eivät siis välitä vaikka kuinka hammasta tulisi vaan menisivät päälle kuin yleiset syyttäjät. Kyllä ne hieman Nadaa uskovat, mutta kyllähän mamma osaa pentujaan kurittaa sopivan tomerasti, mutta kuitenkin hellästi. Salli taitaa olla myös tosiaan tulossa vanhaksi, kun ei se enää jaksa neljää riiviötä hyökkimässä kimppuunsa.

Laitetaan vähän pentujen tämänpäivän kuulumisia tähän kuvien muodossa:



Tiltu-mummo osaa pysyä tarpeen vaatiessa suojassa sohvalla.



Aamupisut ja kakit opetellaan tekemään pihalle isojen opastuksella.



Kynnys ei ole este suuntaan tai toiseen.



Ja lumi on sitten niin ihanaa, että pihalla haluttaisiin olla kokoajan eikä sisälle ole lainkaan kiirus.



Tiltu pitää vahtia vakiopaikallaan. Nada vähän kurkkaa, että mitäs siinä kinastellaan ja Alma miettii, että eikö kukaan leiki hänen kanssaan.



Eihän siinä auta muukuin sekaan vaan! Mamma ja poika ottaa rennosti, kun serkkutytöt telmii keskenää.



Alma kattoo kuvaajaa sen näkösenä, että mitä sää siellä teet, tuu sää ees leikkii mun kaa.



Nada ja Tiltu pitävät sohvaa vallassaan, tyynyt barrikaadeinaan.

Minä tosiaan lintsailen koulusta ja vahdin pentuja, kun porukoiden lomat loppuivat. Nyt pääsen päivittelemään näitä blogeja kun pennut vaihteeksi ottavat päiväunia. Ylihuomenna täyttävät seitsemän viikkoa ja ovat valmiita muuttamaan omiin koteihinsa. Sanna ja Marko ovat tulossa torstai iltana hakemaan Selmaan. Tirpasta tuli Nelli ja se lähtee Ouluun, mutta en nyt ole varma lähtiko se ennen vai jälkeen pääsiäisen. Pojan tilanne on toistaiseksi avoin, mutta siitä sitten enempi kun olen viisaampi. Teslan kanssa olisi kanssa torstai iltana tarkoitus lähteä ajelemaan Poriin. Teslan kuulumisa saa lueskella sitten Teslan omasta blogista Teslan Temmellykset. Tänne päivittelen varmaan jotain kaukana Teslan elämästä olevaa höpinää (tosin Tesla tulee olemaan suurin osa omaa elämääni, joten...) ja ainakin noita koirien agility ja muita kisaraportteja lupaan ylläpitää. Ja jos muuta kummallista tapahtuu.

Ja kontaktit lentää

Tiltu-mummo kävi tosiaan tänään kiitämässä Riihimäellä agilitykisoissa. Tahti oli hyvin perinteistä. Ensimmäinen rata oli kuulemma todella upea ja ihanneaika alittui, mutta se yksi vitonen ropsahti puomin kontaktilta. Hyppyradalta tuli se nolla ja sijoitus oli 17. koiria ollessa yhteensä 44. Viimeiseltä radalta Vuokko otti tahallaan hylyn, kun kaikki kontaktit lentivät. Tiltullahan on aina hirveä kiire agilityradalla edetä, joten sitä ei voisi vähempää ne kontaktit kiinnosta. Ei sillä ole aikaa tulla alas asti, kun loikkaamalla pääsee paljon lujempaan. Tuula tuumasi, että kun muut koirat alkavat väsyä kolmannella radalla Tiltu vaan tulee entistä hullummaksi.

Minä tulen varmaan olemaan vainoharhainen Teslan kontaktien kanssa. Niin hyvin on nuo Tiltun kontaktit onnistuttu pilaamaan. Tosin eipä silloin aikoinaan niihin taidettu edes kiinnittää huomiota niin paljon. Sallin kanssa aloitin agilityn vain vähän Tiltun jälkeen ja kontakteilla ei ole mitään ongelmia. Harmillinen kyllä tuo ensimmäisen radan puomi, olisi ollut tuplanollat kasassa. Tiltu on ihana koira ohjata ja antaa paljon anteeksi ohjausvirheitä. Vuokko niitä tuskin pahemmin harrastaa, mutta minä olen oppinut agilityn Tiltun kanssa ja kyllä niitä virheitä on anteeksi annettu, kontaktit nyt vaan ovat aina olleet Tiltun ongelma. Jotenkin kisatilanteessa mennään niin ylikierroksilla, että vaikka niitä olisi kuinka treenattu niin mennään taas metsään. Seuraavan kerran kontaktit lentää Hämeenlinnassa.

Tesla muutta tosiaan torstaina Poriin. Menen jo maanantai-iltana Heinolaan ja kirjoittelen sitten pentujen kuulumisia ennen niiden maailmalle lähtöä. Olen kovasti puunannut ja koittanut tehdä kämpästäni pentuturvallista. Lähinnä se on ollut rojun siivoamista ja johtojen piilottelua. Tietokone muutti keittiöön, koska päätin, että Tesla saa yksin ollessaan olla olomakuuhuoneessa. Ei kuulu käytävänkään äänet niin hyvin. Minulla ei siis ole varsinaista sisäväliovea ja asun ns. entisessä liikehuoneistossa niin tähän kuuluu keittiöön erityisesti kuuluu kaikki summerien äänet ja väliovien kolahdukset (tämä asunto on itse asiassa toiminut pieneläinklinikkana). Toisaalta se on ihan hyväkin, koska Salli ainakin tottui todella nopeasti jatkuvaan kolinaan eikä ollut moksiskaan, vaikka omakotitalossa jokainen ylimääräinen kolahdus saa koko lauman meluamaan.

Päästiin Teslan kanssa pentuagilitykurssille. Olen tästä kyllä niin innoissani. Kurssi alkaa toukokuussa ja kaverini innostui mukaan kääpiöpinserinsä kanssa. Kurssin sisältö kuulosti todella kivalta. Se on hyvä, että tottuu jo pienestä pitäen agilityjuttuihin, vaikka vielä pitkään aikaan ei pääsekään treenaamaan. Kurssilla opetellaan oikeaoppista palkkaamista ja tutustutaan esteisiin ja suoritetaan osittain. Leikkimielisesti siis edetään.