Toivoa ei olla menettämässä...

Nadalta jäi schapeleirit väliin ja odotettu agilitykoulutus meni sivu suun, kiitos juoksujen. Jätimme suunnitellut Tampereen kisat väliin, mutta uhmakkaasti ilmoittauduin Vääksyyn ja lisenssin maksoin Hagia edustaen (en ole Porissa jäsenenä missään agilityseurassa niin edustetaan sitten Heinolaa). Nadahan siis treenaa ja asuu Heinolassa, mutta minä sijaitsen Porissa. Onneksi Heinolassa pääsee treenaamaan lähes koska vain. No mitä se treenaaminen auttaa, kun koira ostaa esteet, mutta sitä ei vain kiinnosta? Pitäisikö suosiolla luovuttaa?

No olin luovuttamisen kannalla ensimmäisen radan jälkeen. Mietin jo jättäisikö toisen radan suosiolla väliin. Ensinnäkin oma jännitys oli valtava. Radat olivat erittäin helppoja ja kiva oloisia. Sopivia putki ansoja nopeille koirille ymv. Ohjaajalla suorastaan unelmia. Nadalle olisi ollut suuri hyöty, että osaa kepis kuin vettä vain molemmin puolin. Tätä emme päässeet hyödyntämään. Ekalla radalla lähdettiin liikkeelle varsin tahmeasti hyppy, hyppy, putki, hyppy, putki, muuri ja TOTAALINEN STOP. Mikä keinu? EVVK. Nada ei yksinkertaisesti suostunut kiipeämään keinulle millään houkuttelulla. Jälkeenpäin harmittelen, että en "pakottanut" sitä keinulle. Olisin voinut hyvin ottaa hylyn keinun suorituksesta, kun se kuitenkin tuli kolmesta kiellosta. Loppu rataa ei edes suoritettu viimeistä hyppyä lukuunottamatta. Iloinen maaliin tulo on kuitenkin tärkeä, vaikka kuinka mäkeen menisi.

Seuraavalla radalla Henna neuvoi meille uuden keinon, jota sitten päätimme kokeilla, kun ei siitä mitään haittaakaan ollut. Eli ennen meidän vuoroa jätin Nadan vieraalle ihmiselle ja menin lähtöalueelle yksin juuri ennen vuoroamme. Henna toi Nadan viime tipassa niin, että se joutui vetäämään mun luokse. Stadaa toimi! Nada lähti häntä heiluen kohti rataa, mutta voi harmi! Ajanottolaitteita fiksattiin niin, että jouduttiin istumaan omasta mielestäni ikuisuudelta tuntuva tovi lähtövalmiina. Tunsin, kun omat kädet tärisi ja koira jännitti. Jokatapauksessa lähtö oli huomattavasti edellistä parempi! Hyppy, hyppy, putki, hyppy ja A sujuivat, mutta sitten tuli pituus. Tässä kohtaa Nada selkeästi katsoi, että hetkinen "kuvitteletko sä oikeesti että mun pitäs mennä noiden kaikkien lankkujen yli". No eihän se mennyt ja otettiin hylky, mutta jatkettiin sisukkaasti eteenpäin kunnes tultiin taas sille pahaiselle keinulle. Nyt otin nadaa hellästi karvoista ja vein sen yli. Ei ollut moksiskaan ja matka jatkui. Sama temppu toistui puomilla. Nada ei ole ikinä säikähtänyt keinua tai pudonnut puomilla, joten kyse ei voi olla kuin pelleilystä. Maaliin päästiin hienosti. Tästä opimme, että pituutta pitää treenata!! Tuota keinu ja puomi jumittelua en sen sijaan ymmärrä...

Nyt sitten voisi harkita seuraavia kisoja. Tai sitten unohtaa agilityn kokonaan. Ärsyttää olla näin kahden vaiheilla. Porissa (Noormarkussa) olisi syyskuun lopussa kisat, mutta mistähän sinne saisi avustajan. Minulla on ikävä niitä aikoja, kun treenasi ahkeraan ja kisoissa käytiin aina porukalla. Pystyy siinä jonkun kanssa pohtimaan ratoja ja purkamaan jälkeenpäin suorituksia... Välillä tekisi mieli muuttaa Porista pois pelkästään koiraharrastuksen takia :D

Nooh katsellaan... Ja katsellaan nyt tapauksta Nada myös. On se vaan niin omanlainen. Kyllähän mä sitä pituutta jo rataantutustumisessa katselin, että saattaa olla tiukka paikka. En muista varmasti edes minkä käskyn siinä annoin, mutta koska Nada on pieni maksi koira täytyy sille kiinnittää huomiota pituuden kohdalla ja opettaa "pituuuuuuus" niin että se tajuaa hypätä pituutta eikä korkeutta eikä ala kattelee, että mikä tää on :D Todistetusti se kutienkin hyppää suorin jaloin 90 cm (keittiön työtasolle).

Tulipahan nämä kisat purettua ja raportoitua! Oli muuten kaikilla kolmella Hagin ykkösellä keinuongelmia. Jokaiselle tuli kieltoja molemmilla radoilla... hmm.

Nadan agility...

...ei näytä lainkaan pahalta. Hyppytyyli on parantunut valtavasti ilman sen suurempaa työtä. Valeraskaudet ja pennutukset on ohi, joten taukoa on myös ollut. Ehkä se on tehnyt hyvää?

Oltiin alkukesästä treenaamassa ja nyt taas juhannuksena. Nada tykkää työskennellä minun kanssa eikä välitä Tuulasta kentän laidalla vaan kulkee innolla =) Yhden kerran tuossa välissä treenattiin ihan vaan omalla pihalla.

Hirveästi tekisi mieli kokeilla kisoja, mutta en tiedä ollaanko siihen vielä valmiita. Ehkä odotellaan elokuulle, kun on schapeleiri ja saadaan toivonmukaan jotain ulkopuolista näkemystä siitä, missä pisteessä ollaan. Minä jännitän tosin itse niin paljon noita kisoja, että Nada varmaa sitäkin on peilannut lukkoon mennessään. Hankalaa, kun pitäisi saada rutiinia ja harjotusta, mutta koira on semmonen, jota ei parane pilata omalla sähläämisellä.

Nada ei ole mielestäni niin helppo ohjattava kuin Tiltu. Nada ei kestä painostusta lainkaan ja irtoamisia pitäisi edelleen saada vahvemmiksi. Olisi tuo koira kuitenkin kakkosiin kiva saada, vaikka siitä ei huippua ikinä tulekaan.

En ole varmaan aikaisemmin tuosta Nadan hyppytyylistä kirjoittanut, mutta varmaan oleellista on mainita, että kyseessä on nimenomaan taktiikka ei jäykkyys. Aktiivisimman treenauksen aikana Nadasta ei löytynyt lainkaan jumeja hierojan mukaan, Tiltulla vastaavasti on ollut jumeja. Nadahan hyppii siis maxiesteitä kaikenlisäksi.

Katsellaan, jos jossain vaiheessa jäisi palkasta sen verran ylimääräistä (oman pennun menojen lisäksi), että maksaisi lisenssin ja katsoisi jonkun sopivan kisan esim. tampereelta, joka sopisi logistiikaltaan meille, kun asutaan eripuolilla Suomea :)

Tässä on muutama Sannan napsima kuva ravikilta:
(Huomatkaa tuo käteni asento, miten sitä oppis pitää kättä suorassa!? )

Agility puintia

Tiltu täytti eilen yhdeksän vuotta ja teki tänään Hämeenlinnassa kolme starttia. Ja niin vain kävi, että sieltä ensimmäiseltä hyppyradalta se nollatuli! Sijoitus oli 14. ja yhteenä oli ollu 45 koiraa. Toiselta radalta tuli kielto A-esteeltä ja siitä seurasi hylky. Kolmannelta radalta tuli kielto puomilta ja tulos 7.29. Harmittavia nuo kiellot, kun kontaktit eivät kerrankin lentäneet. Nyt oli jo nollat niin tuurin päässä!

Tiltu oli ollut vähän reppana, kun Tuula oli Alman kanssa näyttelyssä. Vuokko sanoi, että kyllä Tuulaa vaan tarvitaan kisamatkoilla. Alma sai ERIn ja oli luokkansa kolmas, paras narttu kehässä ei sijoittunut ja kasvattajaluokalta välttyi, kun oli Lumikuonoja tarpeeksi muutenkin. Tuomari tykkäsi pitkistä koivista ja niitä ei Almalla ollut tarpeeksi. Päätä kehui kovasti, mikä oli positiivista, kun siitä on aikasemmin rokotettu.

Ensi sunnuntaina on sitten Salpausselän kennelpiirin piirimestaruuskisat. Sinne Tiltu menee tietysti tavoittelemaan sekä yksilö- että joukkue PM-mestaruutta ;) Nada jäi ilmoittamatta, vaikka olisi ollut joukkueessakin tilaa. Minulla ei ole (vielä) tälle vuodelle lisenssiä ja en ole ehtinyt treenaamaan tai olemaan Heinolassa. Tuula ei itse oikein kykene juoksemaan ja Nada on luonteeltaan erilainen kuin Tiltu. Se ei välitä oikein vieraista. Treeneissä Nada oli kuitenkin kulkenut Tuulan kanssa hyvin ja minä menen vapun jälkeen vajaaksi viikoksi Heinolaan testaamaan miten meidän yhteistyö sujuu. Jos se sujuu hyvin, niin kisoja katsomaan ja lisenssi hankintaan!

Katsotaan, miten saadaa säädettyä treenaamiset. Onneksi Heinolassa pääsee aika hyvin harjoittelemaan, niin voin sitten treenata meidän yhteistyötä ja ohjaamista melkein milloin vain ja Tuula voi keskittyä opettamaan koiralle kikkoja, kuten pujottelua ja irtoamisia ymv. Minulla tulee kyllä olemaan ongelmia ohjaamisen kanssa. Mitenhän sitä voisi opetella ohjaamaan koiraa ilman koiraa? Täytynee koittaa päästä seuraamaan muiden treenejä ahkeraan. Pian alkaa tuon pennun kanssa Porissa pentukurssi niin ehkä sitä kautta pääsee seuraan sisään niin, että voisi joskus mennä vaikka kokeneempien treenejä vakoilemaan. Pitänee ottaa selvää.

Seitsemän Schapea sulassa sovussa

Kyllä se niin vaan taitaa olla, että on tämä schapendoes erinomaisen sosiaalinen rotu. Ei sitä ihan joka rodussa mummo, mamma, serkku ja neljä riiviötä pysy samassa tilassa toisiaan syömättä. Kai tuolla mummolla on se auktoriteetti tallella, kun Nadan ei tarvi vahtia pentuja ja Alman antaa leikkiä niiden kanssa minkä kerkiää. Tai ehkä meidän alussa niin supermamma on viimein kyllästynyt riiviöihin ja odottaa vaan, että lähtisivät jo maailmalle. Kyllähän tuo Nada ja Tiltu pentuja komentavat eivätkä ole niin innokkaita leikkimään. Tiltu vielä vähän jaksoi innostua niiden ollessa neljän viikoniässä, mutta nyt lähes seitsenviikkoiset ovat jo liikaa. Pentuja komennetaan, mutta mieluummin väistetään. Komentaminenkin on hyvin nättiä. Eivät nuo riiviöt tosin mitään usko.

Sallia ei pennut kiinnosta sitten yhtään. Se juoksee karkuun ja pysyy poissa jaloista. Murina on myös sen oloista, että parempi vaan pitääkin erossa toisistaa. Niin tottelevainen ja kiltti kuin Salli onkin, niin kokoero on sitä luokkaa, että parempi olla pelleilemättä. Nämä pennut eivät siis välitä vaikka kuinka hammasta tulisi vaan menisivät päälle kuin yleiset syyttäjät. Kyllä ne hieman Nadaa uskovat, mutta kyllähän mamma osaa pentujaan kurittaa sopivan tomerasti, mutta kuitenkin hellästi. Salli taitaa olla myös tosiaan tulossa vanhaksi, kun ei se enää jaksa neljää riiviötä hyökkimässä kimppuunsa.

Laitetaan vähän pentujen tämänpäivän kuulumisia tähän kuvien muodossa:



Tiltu-mummo osaa pysyä tarpeen vaatiessa suojassa sohvalla.



Aamupisut ja kakit opetellaan tekemään pihalle isojen opastuksella.



Kynnys ei ole este suuntaan tai toiseen.



Ja lumi on sitten niin ihanaa, että pihalla haluttaisiin olla kokoajan eikä sisälle ole lainkaan kiirus.



Tiltu pitää vahtia vakiopaikallaan. Nada vähän kurkkaa, että mitäs siinä kinastellaan ja Alma miettii, että eikö kukaan leiki hänen kanssaan.



Eihän siinä auta muukuin sekaan vaan! Mamma ja poika ottaa rennosti, kun serkkutytöt telmii keskenää.



Alma kattoo kuvaajaa sen näkösenä, että mitä sää siellä teet, tuu sää ees leikkii mun kaa.



Nada ja Tiltu pitävät sohvaa vallassaan, tyynyt barrikaadeinaan.

Minä tosiaan lintsailen koulusta ja vahdin pentuja, kun porukoiden lomat loppuivat. Nyt pääsen päivittelemään näitä blogeja kun pennut vaihteeksi ottavat päiväunia. Ylihuomenna täyttävät seitsemän viikkoa ja ovat valmiita muuttamaan omiin koteihinsa. Sanna ja Marko ovat tulossa torstai iltana hakemaan Selmaan. Tirpasta tuli Nelli ja se lähtee Ouluun, mutta en nyt ole varma lähtiko se ennen vai jälkeen pääsiäisen. Pojan tilanne on toistaiseksi avoin, mutta siitä sitten enempi kun olen viisaampi. Teslan kanssa olisi kanssa torstai iltana tarkoitus lähteä ajelemaan Poriin. Teslan kuulumisa saa lueskella sitten Teslan omasta blogista Teslan Temmellykset. Tänne päivittelen varmaan jotain kaukana Teslan elämästä olevaa höpinää (tosin Tesla tulee olemaan suurin osa omaa elämääni, joten...) ja ainakin noita koirien agility ja muita kisaraportteja lupaan ylläpitää. Ja jos muuta kummallista tapahtuu.

Ja kontaktit lentää

Tiltu-mummo kävi tosiaan tänään kiitämässä Riihimäellä agilitykisoissa. Tahti oli hyvin perinteistä. Ensimmäinen rata oli kuulemma todella upea ja ihanneaika alittui, mutta se yksi vitonen ropsahti puomin kontaktilta. Hyppyradalta tuli se nolla ja sijoitus oli 17. koiria ollessa yhteensä 44. Viimeiseltä radalta Vuokko otti tahallaan hylyn, kun kaikki kontaktit lentivät. Tiltullahan on aina hirveä kiire agilityradalla edetä, joten sitä ei voisi vähempää ne kontaktit kiinnosta. Ei sillä ole aikaa tulla alas asti, kun loikkaamalla pääsee paljon lujempaan. Tuula tuumasi, että kun muut koirat alkavat väsyä kolmannella radalla Tiltu vaan tulee entistä hullummaksi.

Minä tulen varmaan olemaan vainoharhainen Teslan kontaktien kanssa. Niin hyvin on nuo Tiltun kontaktit onnistuttu pilaamaan. Tosin eipä silloin aikoinaan niihin taidettu edes kiinnittää huomiota niin paljon. Sallin kanssa aloitin agilityn vain vähän Tiltun jälkeen ja kontakteilla ei ole mitään ongelmia. Harmillinen kyllä tuo ensimmäisen radan puomi, olisi ollut tuplanollat kasassa. Tiltu on ihana koira ohjata ja antaa paljon anteeksi ohjausvirheitä. Vuokko niitä tuskin pahemmin harrastaa, mutta minä olen oppinut agilityn Tiltun kanssa ja kyllä niitä virheitä on anteeksi annettu, kontaktit nyt vaan ovat aina olleet Tiltun ongelma. Jotenkin kisatilanteessa mennään niin ylikierroksilla, että vaikka niitä olisi kuinka treenattu niin mennään taas metsään. Seuraavan kerran kontaktit lentää Hämeenlinnassa.

Tesla muutta tosiaan torstaina Poriin. Menen jo maanantai-iltana Heinolaan ja kirjoittelen sitten pentujen kuulumisia ennen niiden maailmalle lähtöä. Olen kovasti puunannut ja koittanut tehdä kämpästäni pentuturvallista. Lähinnä se on ollut rojun siivoamista ja johtojen piilottelua. Tietokone muutti keittiöön, koska päätin, että Tesla saa yksin ollessaan olla olomakuuhuoneessa. Ei kuulu käytävänkään äänet niin hyvin. Minulla ei siis ole varsinaista sisäväliovea ja asun ns. entisessä liikehuoneistossa niin tähän kuuluu keittiöön erityisesti kuuluu kaikki summerien äänet ja väliovien kolahdukset (tämä asunto on itse asiassa toiminut pieneläinklinikkana). Toisaalta se on ihan hyväkin, koska Salli ainakin tottui todella nopeasti jatkuvaan kolinaan eikä ollut moksiskaan, vaikka omakotitalossa jokainen ylimääräinen kolahdus saa koko lauman meluamaan.

Päästiin Teslan kanssa pentuagilitykurssille. Olen tästä kyllä niin innoissani. Kurssi alkaa toukokuussa ja kaverini innostui mukaan kääpiöpinserinsä kanssa. Kurssin sisältö kuulosti todella kivalta. Se on hyvä, että tottuu jo pienestä pitäen agilityjuttuihin, vaikka vielä pitkään aikaan ei pääsekään treenaamaan. Kurssilla opetellaan oikeaoppista palkkaamista ja tutustutaan esteisiin ja suoritetaan osittain. Leikkimielisesti siis edetään.

Kaikenkarvaisia koiruuksi

Kevättä on ilmassa ja aurinko paistaa lämpimästi, joten päätettiin puolen päivän aikaan tuoda pennut kuistille haistelemaan ja maistelemaan raikasta ulkoilmaan. Isä vei pikkutytöt (Tiltu, Nada, Alma) metsään ja Hanne tuli katselemaan pentuja, niin saatiin kätevästi lauma ulos.



Risuharja herätti kovasti kiinnostusta ja olikin pian nurin.



Salli uskaltautui kurkkaamaan pentuja lähempää, kun ne olivat ruokalevolla ja Hanne toimi houkuttimena. Pikkutytöt olisivat samassa tilanteessa olleet jo ruuan kimpussa. Salli tyytyi katselemaan ja vähän kurotti nuuhkaisemaan, mutta pysyi poissa kosketusetäisyydeltä ja keskittyi välillä Hannea lipaisemaan.



Kaapattiin Salli autoon ja ajettiin kirkonkylän toiselle puolelle. Hannen porukoiden pihassa oli pikkukoiralauma vastassa. Näin pitkäkarvaisen Milda-mäyräkoiran pitkästä aikaan ja voi, kun se oli vanhentunut. Vanhalla neidillä on ikää jo arvostettavat 14-vuotta. Milda on myös aikoinaan harrastanut Tiltun kanssa agilityä.



Jätettiin Milda Hannen porukoille ja vietiin loppulauma metsään. Hannen puudelit Riki (musta) ja Indy (ruskea) sekä Liinu-mäyris ja Salli saivat nauttia kevättalven lumista.



Salli taas nuortui silmissä ja nautti elämästä. Liinulta meni jo vähän hermot, kun Salli komensi toista taukoamatta. Salli on kova komentamaan, kun ei saa haluamaansa huomiota. Kovapäinen mäyräkoira antoi itseään isomman kuulla kunniansa. Salli taas ei voi sietää, että häntä revitään karvoista tai korvista. Tilanne oli kuitenkin ohitse yhtä nopeasti kun alkoi ja molemmat jatkoivat peräkkäin köpöttelyä sulassa sovussa. Ainoa ero oli, että Salli oli todellakin loppulenkin hiljaa. Ihminenhän noissa tilanteissa säikähtää, kun koirien kokoero on kuitenkin niin suuri kaveruksilla. Salli on kuitenkin sen verran fiksu ja tasapäinen koira, että väistää ennemmin kun rähähtää takaisin. Hyvin nuo molemmat kumminkin uskovat, kun ääntään korottaa ja Liinukin taisi vähän nolostua kiivastumistaan.



Kyllä noista tipsuistakin jonkinasteinen peto löytyy tästä kuvasta päätellen.



Indy päätti tunkea kotimatkan ajaksi Liinun seuraksi etupenkille. Ei ilmeisesti tajunnut, että Liinukin matkustaa edessä tai sitten tuumasi mäyräkoiran olevan kuitekin parempi matkakumppani kuin kaksi kolmasosaa takapenkistä vievän briardin.



Pennut olivat nukkuneet koko lenkkeilyn ajan keittiössä. Pikkutytöt kurvasivat pihaan isän kanssa samalla, kun Hanne pudotti minut ja Sallin, joten siirrettiin pennut takaisin aitaukseen. Ne keksivät miten kiva ääni sanomalehtipapereista lähtee, kun niiden päällä peuhaa ja lehdet saivat kyytiä.

Pentuja, pentuja ja pentuja

Mikään maailmassa ei tuoksu niin ihanalle kuin koiranpennut. Pieniä palleroita voisi haistella kaiken aikaa, mutta täytyyhän niille suoda unirauha. Kyllä olivat pienet kasvaneet, kun kotiin päästyäni kurkkasin pentuaitaukseen. Jaoin kuitenkin huomioni vanhemmalle laumalle, joka olikin kimpussani urakalla. Tiltu tunki kainaloon minkä kerkesi ja Nadaakin sain viimein nutrata olan takaa.

Pennut vetelivät sopivasti sikeitä saapuessani kotiin, mutta lopulta heräsivät ja pääsin tutustumaan. Nätisti ryntäsivät kaikki luokse ja Tesla tuntuu tunnistavan hienosti oman nimensä. Teslalla ja Selmalla on jo kutsumanimet käytössä. Onhan noilla muillakin lempinimiä.



Pentuaitauksesta on hankala lähteä, mutta Alma ja Tiltu ansaitsivat kuitenkin lenkitystä. Alma on selkeästi hihnalenkityksen tarpeessa. Meidän perheessä isä hoitaa lähinnä nuo koirien lenkitykset, pakkaa koirat autoon ja ajaa metsään. Käveltiin tosin metsän poikki, jossa saivat tytöt vähän viipottaa menemään. Kun tultiin ihmisten ilmoille, niin huomasin, että Almalla on valinnaisen kuurot korvat. Ei luokse tulosta tietoakaan. Sain Alman huomion itseeni, kun lähdin juoksemaan karkuun, mutta pysähtyessäni Alma vaan kaasutti täysillä ohitse ja takaisin. En viitsinyt alkaa pelleillä, joten kun hyväuskoinen kakara törmäsi Terhiin ja Tiltuun, sanoin Terhille, että ota kiinni.

Loppuilta onkin tänään mennyt sitten pentujen kanssa touhutessa ja niiden sosiaalistamisessa. Rohkeita nuo ovat ja tulevat luokse ja kiipeävät syliin. Alma on päässyt pentuaitaukseen ja pentujen kanssa peuhaamaan. Noita vanhuksia ei tunnu pennut pahemmin kiinnostavankaan.



Tesla tuntuu kyllä niin oikealta valinnalta omakseni, vaikka kaikki nuo on todella ihania. Mustavalkoinen tyttö on kaikkein pienin ja poika edelleen isoin. Tesla on tosin melkeen pojankokoinen, toivottavasti lähtee pienenemään. Medikoiran kuitenkin olen tilannut, heh.

Pari päivää saan seurailla pentujen vipellystä. Sitten on pakko palata ankeaan arkeen. Tuntuu uskomattomalta, että kolmen viikon päästä yksi noista vipeltää lukaalini lattialla.

Tampereen KV ja agilityä

Tampereen farssi tuli sitten todistettua omin silmin. Olihan tuo tiedossa, että parhaat paikat on jaettu, mutta odottihan sitä silti niitä arvosteluja ja ”jämä” palkintoja. Tosin minun koirasilmäni oli tällä kertaa tuomarin kanssa kovasti erimieltä. Erinomaiset arvosanat olivat tiukilla ja muun värisiä nauhoja sateli.

Minulla ei ollut omia koiria kehässä, mutta Alman veljelle irtosi harvinaisempi vaaleanpunainen nauha. Siitä sai olla iloinen, vaikka tiedossa oli, että paras uros on jo valittu. Niinhän se vaan menee, että tuomarilla on oikeus arvostella ja varmasti jonkinlaista pärstäkerroin peliä esiintyy suurimmalla osalla tuomareista joka ikisessä rodussa. Semmoista se nyt vain on. Ruotsalaisen tuomarin ja kasvattajan käytös nyt vaan oli niin häikäilemätöntä, että sai kehänlaidallakin nousemaan niskakarvat pystyyn.

Valitin jo viime näyttelykertomuksessani, kun briard -kehässä juostiin harjat kädessä, niin eiköhän tämä ruotsalainen kasvattaja seissyt harjoineen seissyt kehänlaidalla, kehänauhan sisäpuolella. Toki koiraa saa siistiä ja karvoja oikoa kehänlaidalla, jopa schapendoeksella, mutta kyllä sen terveellä maalaisjärjellä tajuaa missä on siistimisen ja puunauksen raja. Kaikenhuipuksi olivat jotkut onnistuneet näkemään, kun tämä kasvattaja oli suihkutellut koiriinsa jotain ainetta. Onneksi tätä asiaa vietiin eteenpäin. Tämä on jo niitä asioita, jotka säännöt kieltää ja hyvä niin. Kiitos uusille näyttelysäännöille, on kehänlaidalla seisominen jo paljon miellyttävämpää puuhaa, näistä säännöistä siis sietää pitää kiinni.

Briardit olivat olleet samassa kehässä jo aikaisemmin, mutta muutaman onnistuin silti bongaamaan. Meillä on nyt ollut tuo musta Salli, joka on kaikin puolin ulkonäöltään ja päältään täydellinen yksilö, mutta kyllä tuo fawn vaan on kaunis väri. Kunhan saan Teslan kunnialla kasvatettua kelvolliseksi koiraksi ja elämäntilanteeni taas eteenpäin, niin voin alkaa haaveilla ruskeasta briardista. Ehdottomasti semmoinen tulevaisuuteeni tulee kuulumaan jossain välissä.

Oli kuitenkin mukava nähdä koiraihmisiä ja koiria. Agilitykisoissa tuppaa olemaan usein niin yksinäistä. Nadan kanssa pari kertaa viime vuonna kisattiin, eikä siellä paljon tuttavuuksia päässyt tekemään. Näyttelyt kuitenkin sikseen, ainakin agilitykisoissa peli on rehellistä, jos ei lasketa mittaamista. Ei siinäkään sinänsä mitään epärehellistä ole, mitä nyt tuomareilla menee sentit sinne sun tänne. En vieläkään osta sitä, että nada on 47 senttiä korkea. 43,7 senttiä nielen jotenkuten ja katselen kateellisena selkeästi samankorkuisia tai jopa korkeampia koiria mediluokassa ;) Mutta semmoista sekin vain on. Koiramaailma on täynnä kateutta ja epäreiluutta, mutta antaa onneksi paljon enemmän, jotta mitä pienistä. Asioiden kanssa vaan pitää oppia elämään.

Nykyään agility on myös kamalan kilpailupainotteista. Hyväntuulinen harrastamisen maku on vähän hukassa omasta mielestäni. Tähän vaikuttaa monet asiat. Agilityn suosio on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kerta kaikkiaan räjähdysmaista. Luulen, että kun lajin suurin suosio on saavutettu alkaa taas kilpailemisen ja harrastamisen välinen tasapaino korjaantua. Juteltiin juuri yhden seuralaisen kanssa, kun ennen mentiin porukalla kisoihin kannustamaan toisiaan ja katselemaan erilaisia suorituksia, niin välillä on jopa ikävä niitä aikoja, vaikka kisapäivät venyivät. Nykyään saman luokan kisat ovat yleensä peräkkäin ja kisoihin tullaan vaan omien starttien ajaksi.

Tiltu kävi samaan aikaan kun Tampereella palkittiin ruotsalaisia starttaamassa Vuokon kanssa pitkän tauon jälkeen Varkaudessa. Ensimmäiseltä radalta tuli harmillinen hylky, vaikka Tiltu teki hienoa rataa, kunnes loppumetreillä tuli juostua ohjausvirheen takia puomin ohi. Toisella radalla tehtiin sitten huolellista työtö ja varmisteltiin kontaktit, jotta Tiltu ei tulevaisuudessa keksi niitä taas alkaa loikkia. Tämä tuotti yliaikanollan. Seuraavalla kerralla sitten uskalletaan jo revitellä. Minä tyydyn raportoimaan Tiltun tuloksia, mutta saa nähdä haluanko koskaan kentänlaidalta seurata. Olen ikionnellinen, että Tiltu pääsee agilityä harrastamaan ja vielä aivan upean ohjaajan kanssa. Kotoa poismuuttamista seurannut Tiltun jättäminen ja harrastuksista luopuminen on kuitenkin ollut mulle tosi kova paikka. No pian täällä pyörii Tiltun lapsenlapsi =) Ensi viikonloppuna menen ihailemaan pentuja ja seuraava blogi on varmasti täynnä maidontuoksua ja pieniä tassunjälkiä.

Pentujen nimistä ja muita kuulumisia

Voisi olla aika päivittää pentusten kuulumisia, niillä kun on silmätkin jo auenneet. Katselin juuri Sannan ja Markon ottamia kuvia ja meinasin järkyttyä kun näin miten isoja ne on. En ole ikäväkseni nähnyt hauvoja, mutta Tuulan kanssa vaihdetaan kuulumiset lähes päivittäin puhelimitse. Kaikki voivat pulleasta ja virkeästi. Nimetkin on saaneet vihdoin muotonsa ja laitankin ne tässä sanoineen. Kaikki ovat siis tulleet laulujen nimistä.

Olen myös tainnut tehdä valintani oman hauvani suhteen. Nimihän on ollut tiedossa jo ennen pentujen syntymää. En jaksa odotella mitään pentutestäjä ja luotan ensimmäineen ihastukseeni. Ihastuin Teslaan jo sen syöksyessä maailmaan. Tesla syntyi viimeisenä ja se kirjaimellisesti saapui kun ohjus maailmaan. Aamuyöstä pentupäivystys oli jo aika väsynyt ja Tesla oli hetken aikaa Travis. Harkitsin jopa uroksen ottamista, koska se oli vaan niin ihana. Olen tosin tässä rakastunut jokaiseen hauvaan ja voisin ottaa kenet vain. Sanoinkin Sannalle ja Markolle, että käydessään katsomassa pentuja, sanovat vaan suoraan kuka heitä miellyttää eniten. Pentua vaikuttaa muutenkin aika tasaiselta ja uskon myös kotikasvatuksen vaikutukseen pentujen luonteita ajatellen.

Koitetaan nyt tähän väliin säätää pentujen kuvia ja nimiä syntymä järjestystä noudattaen :)

Through These Eyes (Social Distortion)

Through these eyes I've seen love and I've seen hate
I've seen the violence and the tears
Through these eyes, I got my schooling on the streets
I've seen the things in life you don't wanna see
Through these eyes I've seen the shape of things to come
and I've watched them all fall apart
Through these eyes I've seen the broken homes they cry
I've seen the poor man's face as he stands in line

And though my heart has made me weary
On a road less traveled on
Through the heart it hurts so dearly,
and the pain it lingers on

Through these eyes, I've looked the devil in the face
and I've seen God's holy grace
Through these eyes, I've tried to walk the straighter line
I found myself again, but nearly lost my mind




Trouble Seeker (I Walk The Line)

It won't matter how hard i try, all I see is black and white
The veil before my eyes blocks all the light
Behind my veil, beauty can't contain, I'm in a shade of hate and pain
Can't communicate with bitterness ingrained

Trapped inside the dark veil, no lights shining on my trail
I got no life inside the dark veil
i can't see through it

The hopes and dream are out of my reach, th eair I breathe reeks of defeat
There ain't no signs of recovery
Behind my veil, darkness will prevai, no light are shining on my trail

Looking for solutions from everywhere, looking for a scapegoat from everywhere
but no one can help you but yourself,
no one to blame but yourself,
so lose the veil



Time to Waste (Alkaline Trio) "Selma"

There's someone down below blowing you a kiss.
They watch from their windows
as all arms fall to their sides,
and all eyes fix on the death of tomorrow.
And you found everything you need
to make a life complete,
completely revolting and they have safety and relief
For sale up the street.
I see you in line every day

You had time to waste and I'm not sorry,
such a basket case, hide the cutlery.
I had time to kill, it's dead and buried.
You've got guts to spill but no one trustworthy.

These creatures are waking up in these dark trees.
They're waiting like vultures.
And eyes roll back turn white in time to feed
They salivate in hunger.
for you, and everything they need
to make a death complete,
completely unnatural and salvation lies
behind those dead eyes that watch you while you sleep every night, and

You had time to waste and I'm not sorry,
such a basket case, hide the cutlery.
I had time to kill, it's dead and buried.
You've got guts to spill but no one trustworthy.

You had time to waste and I'm not sorry,
such a basket case, hide the cutlery.
I had time to kill, it's dead and buried.
You've got guts to spill but no one trustworthy.




Time Bomb (Rancid) "Tesla"

If you wanna make a move than you better come in
It's just the ability to reason that wears so thin
Living and Dying and the stories that are true
Secret to a good life's knowing when you're throught

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb

Well, he's back in the hole where they got him living
Like a rat but he's smarter then that, nine lives like a cat
Ten years old they take him to the youth authority home
First thing you learn: you got to make it in this world alone

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb

Now he's gotten out, he's gotten free, he's gotta go, got a car
He's 21 years old, he's runnin' numbers from the bar
His pager's beepin', he's gettin' deep in
Whatever he can move on in, you know that kid's a creepin' in

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb

...The girl's a time bomb!

Tears come from the razor that's been tattooed below his eye
His mother cries, she knows that he is strong enought to die
He's rollin' in the cadillac, it's midnight, sunroof is down
Three shots ring out, the hero's dead, the new king is crowned

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb [x2]

...Ooh...Time bomb!!



Näin, siinä tuli esitellyksi toinen Flying Duster's pentua =) Rakkailla lapsilla on myös monia lempinimeä. Noilla kahdella nyt on viralliset kutsumanimet tiedossa ja varauksen lyöty lukkoon niin laitoin ne tuohon ihmeteltäviksi. Tuula voi alkaa opettaa pienille jo nimeään ;)

Ensimmäinen tyttö on perinyt väritystä Tiltu-mummoltaan. Tämän takia mietin jo kovasti sen ottoa, sillä onhan Tiltu tavallaan se elämäni schapendoes. Tiltu on se koira, joka opetti minut rakastamaan tätä rotua ja opetti niin paljon kaikkea muutakin. Todella monia juttuja kantapään kautta. Ja kyllä minä muistan vielä elävästi ne turhautumiset, kun tuntui, että koira ei kunnioittanut minua pätkääkään. Ja kyllähän sitä kunnioitusta taisi uupuakin. Ne monet agilitytreenit, jotka menivät pilalle, kun neiti päätti lyödä leikiksi ja ei muu auttanut, kun kävellä hallista ulos. Aina se Tiltu lopulta tuli minun perääni kuitenkin.

Tiltun kanssa sain myös ensimmäiset kosketukseni pelastuskoiratoimintaan ja siitä on jäänyt kipinä, jota toivon Teslan kanssa pääseväni kasvattamaan. Tokoilut meiltä jäi aikoinaan täysin. BH-kokeen onnistuin suorittamaan neidin kanssa ja lainaohjaaja kävi hakemassa ykköstuloksen alokasluokasta. Tiltulla on suhteellisen alhainen miellyttämishalu, joten se ei todellakaan ole ollut mikään helppo tokokoira. Agilityä Tiltu kuitenkin rakastaa, mutta vauhti on sille paljon tärkeämpää kuin vaikka kontaktit.

En minä Tiltu kuitenkaan ainakaan täysin ole pilannut, kun se nykyään kiitää Vuokon kanssa kolmosluokassa. Tiltu on kyllä aina ollut ihanteellinen koira ohjata. Meidän yhteinen kisaura kärsi paljon kunnioituksen puutteesta ja siitä, että en asunut kotona enää ja Tiltu kävi ylikierroksilla minun kanssa agilityradoilla. Kymmenet kontaktivirhe radat me taottiinkin sekä ykkösissä että kakkosissa. Minun ansioihini kuuluu nollat pelkästään hyppyradoilta. Vuokkoa saa kiittää lopuista. Tiltu ja Vuokko pääsivät nyt myös kennelpiirin SM-kisoihin tähtäävien valmennusryhmään. Tosin peruutuspaikan kautta. Ensi lauantaina olisi parivaljakon kisat pitkästä aikaan, joten jännityksellä odotellaan mitä tästä seuraa.

Olen päässyt taas vähän kirjoittamisen makuun ja haaveet jonkin sorttisesta toimittajan työstä taas ovat nousseet pintaan. Ei oikein nappaa tuo insinööreily. Katsotaan nyt, jos ensi kesäksi viimein irtoaisi alan harjoittelupaikka. Ja katsotaan nyt myös miltä näyttää parit kirjoitukseni julkaisun jälkeen ja millaista palautetta tulee viestinnän opettajalta. Pääasia, että tulee ainakin opintopisteitä, kun olen saanut jotain kirjoitettua. Ja joitain, mistä on jotain hyötyäkin, neljä lippua rakennusmessuille ;)

Ensi viikonloppuna taidan mennä ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kunnolla turistiksi koiranäyttelyyn. Voisin koittaa keskittyä seuraamaan oikein kunnolla schapendoes kehän varrella. Odotan Tampereen reissua muutenkin valtavasti, vaikka taas se pääsyy peruuntui, mutta ystävien näkeminen on kyllä yhtä tärkeä syy sekin. Ja minunkin taitaa olla viimein aika tehdä pyhiinvaellus Veganissimoon. Lauantai-iltana voi vielä juhlia kunnolla ennen kuin vastuuntuntoinen koiranomistajan elämä alkaa ;)

Laitetaan tähän loppuun vielä kuva suloisesta tulevasta kämppiksestäni. Pitänee pian aloittaa Teslalle ikiomablogi, jossa kerron vain neidin kuulumisia ja koitan ylläpitää koulutuspäiväkirjaa. Mistä tulikin mieleen, että pitää ilmoittautua pian pentukurssille ensikesäksi, josko sitä kautta päästäisiin vähän agilityäkin maistelemaan. Pelastuskoirillekin voisi laittaa viestiä, että minkäikäisen pennun kanssa saa tulla makkararinkiin. Taidan olla hivenen malttamaton, kun pentu ei edes vielä pitkään aikaan edes asu luonani.

Nadan synnytys

Lupasin kirjoittaa vähän paremman tarinan Nadan synnytyksestä ja pienokaisista. Tällä hetkellä istun linja-autossa matkalla Lahdesta Tampereella vaihtaen Poriin. Maidontuoksuiset pennut oli hankala jättää taakseen ja malttamattomana odottelen jotain viikonloppua, että pääsen niitä kunnolla katselemaan ja vertailemaan. Omassa kämpässänikin on vielä paljon tehtävää, jotta saan sen pentuvalmiiksi. Onhan tässä seitsemän viikkoa aikaa, mutta nopeasti sen tietää kuluvan.

Torstaina helmikuun 19. päivä alkoi viimein näkyä Nadassa kunnollisia merkkejä synnytyksestä. Kunnollinen levottomuus puhkesi 17.30 ja läähätys voimistui. Ensimmäiset vedetkin siinä jossain vaiheessa tulivat. Kello 18.30 oli havaittavissa selkeitä ponnistelu yrityksiä ja poltot alkoivat tihentyä. Ensimmäinen pentu näki päivänvalon 19.27 ja ensimmäinen äännähdys kuului pian ja tissi löytyi. Ruokahalua tuntui olevan heti alkuunsa.


Arvelimme oikein, että toinen pentu tulee olemaan vaikein. Eläinlääkärille oli soitettu, jotta tiedettiin missä on päivystys. Totta kai se olisi ollut Padasjoella asti. Langan päässä oli kuitenkin todella miellyttävä eläinlääkäri, joka antoi kullanarvoisia neuvoja, miten toimia ongelmatilanteessa. Toinen pentu oli lopulta todella iso poika ja Nada sai tehdä tosissaan töitä ponnistellakseen. Toinen pentu näki päivänvalon vähän puoli yhdentoista jälkeen. Hieman tätä pitkän matkan tehnyttä poikaa hierottiin ja puhalleltiin, mutta ääntä alkoi kuulua ja tissille päästyään söi semmoista tahtia, että posket olivat lommollaan. Nadan peruskuntoa saa varmasti kiittää että jaksoi niin hienosti pojan synnyttää koosta huolimatta.


Seuraava pentu putkahtikin pian perään kesken imetyksen noin kymmentä yli puolen yön ilman sen suurempia ponnisteluja. Viimeinen syntyi suunnilleen kymmentä vaille kolme ja kävi tissiin kiinni kuin herhiläinen. Loppujen lopuksi Nada oli siis todella hyvä synnyttäjä (vertailu kohteena meillä Tiltu-mummo). Nada synnytti pentunsa myös seisoaltaan. Neljä pentua ja kaikki syntyivät elävinä ja voivat vuorokaudenikäisenä hyvin.

Pentujaan Nada hoitaa todella kauniisti, vähän liiankin innokkaasti. Nuolemista ja jatkuvaa lutkutusta joutuu oikein rajoittamaan. Eiköhän tämä rauhoitu muutamassa päivässä, kun huomaa etteivät ne minnekään katoa. Nada ei malttaisi jättää pentuja hetkeksikään, eikä lopettaa hoivaamista edes, kun toiset nukkuvat tai imevät tissiä. Oma syöminen jäi kakkossijalle, vaikka muuten Nada on todella pirteä omasta nukkumattomuudestaan huolimatta.

Pentulaatikosta luovuttiin heti alkuunsa, kun ei Nada siellä osannut olla sen paremmin kuin lattiallakaan. Muutaman kerran nostelin pennut laatikkoon ja Nada tuli kyllä perässä, mutta imetys ja hoivaaminen tuntuvat vaan luonnistuvan paremmin lattialla. Varsinkin kun välillä joutuu vähän rajoittamaan tuota nuolemista. Pehmustettiin pennuille sitten kori, jonne ne on välillä nostettu nukkumaan lämpöiseen keskenään. Nada makaa pää korin reunalla, kun pennut ovat hiljaa ja tarkkailee silmä kovana. Hirveän hyvin Nada on myös tähän asti varonut, että ei käy pentujensa päälle makaamaan. Neljä on kyllä sopiva määrä, kun niiden perään on helpompi katsellakin.

Muut koirat on pidetty eristettyinä ja ainakin pari viikkoa tullaan pitämäänkin. Kammariin niillä ei ole asiaa, mutta ulkopuolella ovat kohtaamiset sujuneet ihan hyvin. Alma on itsekin vielä utelias pentu ja Salli on jotenkin niin viisas, että pysyy käskemättäkin poissa tieltä. Sitä ei edes kiinnosta tulla portin taakse kuikuilemaan. Samanlainen se on ollut Tiltun kaksien pentujen kanssa. Sitten, kun pennut ovat olleet isompia, on maannut kiltisti ja antanut pentujen hyppiä päällään. Eiköhän nämäkin pennut varttuessaan tule saamaan yhtä hienon koirakoulun isolta ja mustalta kaveriltaan. Tiltun suhtautumista odottelen jännityksellä. Voi olla, että saavat olla eristyksissä loppuun asti toisistaan. Nadan tuntien se ei välttämättä tule vieraisiin ja muihin koiriin kovin suopeasti suhtautumaan. Pitää kyllä omistaan huolen kynsin ja hampain. Meidän kanssa on kyllä todella kauniisti. Ja Tuulan koirahan se on. Parhaiten ja rauhallisimmin se malttaa Tuulan kanssa olla ja nukkua.

Ilmeisesti meillä on nyt yksi poika ja kolme tyttöä. Tosiaan ensimmäinen vuorokausi oletettiin viimeisenä syntynyttä tyttöä pojaksi. Tuula alkoi tuossa lähemmin tarkastella uudelleen ja taitaa olla tyttö hänkin. Painoerotkin olivat selkeät, kun aamulla punnittiin tyttöjen ja pojan välillä. Tässä on pentujen painot syntymäjärjestyksessä: (240;280;230;250) grammaa. Taitaa tulla kaikista myös harmaamustia mikä helpottaa nimien päättämistä.

Alkuviikosta olisi tarkoitus lähettää paperit kennelliittoon, jotta ehtivät ajoissa takaisin ja saadaan sirutetut pennut maailmalle. Nimiä olen miettinyt kokonaisuudessaan varmaan vuoden verran, kun tiesin, että Nadan pennutus on oikeasti ajankohtainen ja minulle muuttaa niistä yksi. Koirien lisäksi minulle elämässä on tärkeää musiikki, joten luonnollisesti nimet tulevat suosikkiyhtyeideni laulujen nimistä. Alun perin mietin kaikkia nimiä samalta yhtyeeltä, mutta hylkäsin ajatuksen. T-pentue tästä nyt sitten tulee, vaikka R-pentua oli kovalla kakkossijalla.

Oman vauvani kutsuma nimen keksin fysiikan tunnilla, kun minulla ja Marilla ei keskittymiskyky millään riittänyt magnetismi-oppiin. Oman hauvani tulen siis nimeämään magneettivuon tiheyden yksikön mukaan. Mari lupasi, että saan käyttää hänen nimiehdotustaan, jos otan pojan. Nyt näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että Poriin muuttaa tyttö.

Oikeat nimet alkoivat muodostua lopulliseen muotoonsa, kun pennut olivat syntyneet. Itselleni olen jo pitkään suunnitellut Time Bomb nimistä pentua. Samaisen yhtyeen muita nimiehdotuksia olivat: Travis Bickle, Tropical London, Turntable. Kuuntelin kuitenkin joku päivä musiikkia koneeltani ja laulun nimi Trouble Seeker osui silmiini ja se kuulosti oivalta nimeltä. Päätin siis poimia pentujen nimet hyvien laulujen perusteella. Markoa saan kiittää avusta ja tällä hetkellä vakiintuneita nimiä ovat Time Bomb, Trouble Seeker ja Time to Waste. Ainokainen poika, jota olen Bonzoksi kutsunut, saa tuon oivan ongelman etsijän nimen. Tyttöjen nimet voi onneksi määritellä kullekin sirutukseen mennessä. Aikapommi muuttaa Poriin ja Aikaa Hukattavaksi Helsinkiin. Kolmannelle tytölle onkin sitten vaihtoehtoja: To the World, Trough These Eyes jne. Taidan Poriin päästyäni kuunnella vain kovasti T-kirjaimella alkavia lauluja.

Pennut ovat vielä hurjan nuoria ja on ollut uskomatonta katsella niiden möngerrystä. Syntymä itsessään on jo niin uskomaton tilanne. Jotenkin siinä vaan itsekin toimii aivan kuin ei tavallaan olisi oma itsensä. Ja jälkeenpäin miettii, että oliko se vain unta. Isä oli viisaasti tilannut 7. päivää lehden, niin siinä sitä vuoronperään sängyllä lueskeltiin ja tutkailtiin tilannetta silmät valppaana. Nyt vain toivotaan, että pennut kasvavat vahvoina ja terveinä sinne pääsiäisen tienoille. Ensimmäiset päivät ja viikko, kun on ohi voi oikeasti huoahtaa. Sitten onkin aika alkaa toivoa, että kaikille löytyy paras mahdollinen koti.

Kuljettaja juuri kuulutti, että ”Saavumme Tampereelle”. Luulen, että tämäkin on julkaisu kelpoinen (kun pääsisi kotiin ja onlineen) ja seuraavan matkan taidan ottaa päiväunet ja haaveilla pennuista.

Syntymän ihme

Elämä on jännittävää. Tiltu tuli meille sijoitukseen ja sulhoksi valittiin komea Onnimanni. Kolme päivää treffasivat pariskunta toisiaan Tampereen likellä, että hommat alkoivat toimia. Lopulta he saivat aikaiseksi neljä kerrassaan upeaa pentusta. Minä hoidin meidän perheen ihmislauman osalta astutuksen ja perheen voimin hoidettiin ensisynnytys. Siis koirathan nämä hommat hoisivat, mutta ihmisten roolina oli olla tukihenkilöinä. Mari vastaili auliisti keskellä yötä kysymyksiin ja antoi toimintaohjeita. Nada jäi laumasta Tuulan koiraksi ja semmoinen se on tosiaan onkin.

Nadan vein Retua treffaamaan ennen joulua ja jännitys jatkui viime metreille. Synnytys alkoi vasta 63. päivä, mutta tässä vaiheessa voi sanoa, että parempi synnyttäjä se oli kuin mammansa. Olen kyllä ylpeä neidistä, eikun pitäskö tässä sanoa jo rouva? Nyt on kuitenkin oma olo vähän väsynyt ja vastasyntyneet vie huomiota ja energiaa, kun eihän niitä malta olla ihailematta. Nada on melkeen yli-innokaskin mamma. Puhtaaksi kirjoitan tänne synnytys tarinaa ja tarkemmat tiedot paremmalla ajalla.

Itse joudun siirtämään itseni takaisin Poriin huomenna. En tiedä miten raaskin lähteä. En ole lomalla saanut mitään järkevää aikaiseksi. Molemmat Helsingin reissutkin peruuntuivat lopulta. Arkeen paluu ei tule olemaan helppoa kunnon laiskottelun päälle. Heti ensi viikolla pitää tehdä joku haastattelu ja jutun deadline on samalla viikolla. Olen kyllä innoissani, kun pääsen tekemään jotain vaihtelevaa hommaa noiden laskujen, joista en tajua sitten hölkäsen pöläystä, sivussa. En tiedä tuleeko musta ikinä minkään sortin toimittajaa tai tiedottajaa, mutta kyllä nuo kaikensortin julkaistavat jutut, on aina plussaa ja tykkään kuitenkin kirjoitella. Rutiinia on vaan hankalaa pitää yllä. Ja mähän en saa mitään aikaiseksi ilman kunnon deadlineja ja painostusta. Jätän kaiken viime hetkeen, aina.

Kovasti oon miettynyt tytöille ja pojille nimiä. Alkaa hahmottua pikkuhiljaa nekin. On se hauska huomata, kun joku alkaa näyttää juuri siltä ja siltä. Ihania nuo pentuset vaan ovat, voisin pitää kaikki. Siinä oliskin vilinää mun 44 neliön kaupunkiyksiöön.

Palaillaan asiaan kun saa muistiinpanot (joita synnytyksen ajan kirjottelin), kuvat ja nimet virtuaaliseen malliin = )

Tunkua Vuoteeseen

Pitkäveteisen labrapäivän jälkeen pääsin viimein kahdeksan linja-autoon ja Forssan kautta Heinolaan eilen illalla. Kerrankin, kun oli oikeasti kiire päästä pois, meni kaikki penkilleen. Meillä on nyt kolmen kerran rupeama kivien kanssa, ensin murskattiin, eilen jauhettiin ja loman jälkeen vielä hienonnetaan. Tietysti eilen hajosi seulakone ja jouduimme seulomaan isommat muruset käsikäyttöisesti. Hienompaa murskaa varten opettaja kaivoi jonkin antiikkisen vempaimen joka oli yltä päältä ruosteessa ja piti vimmattua meteliä.

Kotona Heinolassa oli vastassa neljä innokasta karvakasaa, jotka pääsivät tervehtimään vuorollaan. Hulluimman ja minua varmaan eniten ikävöimän Sallin vuoro oli viimeisenä. Neiti oli yksinkertaisesti aivan mahdoton. Puri kädestä niin, että teki kipeää. Jouduin ottamaan oikein leukaperistä kiinni ja rauhoittamaan ja painamaan päätä maaten, mutta eihän se mitään auttanut. Tulin tosiaan kotiin vasta puolen yön jälkeen, joten kokeilin suojata raajani peiton alle ja maata hetken paikallaan, että nyt käydään nukkumaan. No sain siinä yöpuvun vaihdettua ja pääsin unille. Normaalisti Salli nukkuu jalkopäässä, mutta tällä kertaa se tunki väkisin kylki kylkeä vasten . Meni kymmenen minuuttia ennen kuin neiti sai huohotuksellaan päänsä painettua rintaani vasten ja pikkuhiljaa uni voitti molemmat.

Tuntuu, että Salli vaan villiintyy vanhetessaan. Neiti tosin taisi mennä tohkeilu viime yönnä hieman yli. Sallilla on kova paimennusvietti ja se paimentaa suullaan, eli ottaa kiinni. Koskaan se ei pure puremalla, mutta ylikierroksilla käyvä isohampainen ja voimakassuinen koiruus saan helposti aikaan mustelman, jos toisen. Olen luovuttanut yrityksestä pitää jättikokoisen tyynyni sängyssä, sillä Salli on päättänyt, että talon suurimmat tyynyt kaikkien muiden ohella ovat hänen omaisuuttaan. Neiti on onnellinen tyyny suussa, jos ei ole tarpeeksi isoa tyynyä, leluja löytyy yleensä vähintään kolme.

Aamusta, kun jäin onnellisena nukkumaan, porukoiden lähtiessä töihin, Alma kävi muutaman kerran pomppimassa päänpäällä kunnes syöksyi Tiltun seuraksi sängyn alle. Nadaa selkeästi vaivaa hellyyden kipeys, sillä se puolestaan tuli välillä jakamaan tyynyä ja välillä käpertyi kainaloon. Nousin katsahtamaan kelloa ja tässä vaiheessa tiltu teki bravuurinsa eli hyppäsi aitiopaikalle. Tiltu yleensä tunkee sänkyyni siinä vaiheessa, kun en ole siinä itse, mutta jää ikionnellisna kainalooni tuhisemaan. Alma tietysti tunki mukaan ja käveli päälläni päästä varpaisiin, kunnes Salli tuumasi, että nyt on mustasukkaisuus kohtauksen aika. Koko lauman isoin karvakasa tunki siis väkisin pääni ylle seinän ja tyynyn väliin. Lopulta Alma ja Nada alkoivat hivuttautua kohti pääpuolta kielet lipoen ja tulin siihen tulokseen, että parasta nousta ylös, alkaa olla jo liian ahdasta ja tukalat paikat.

Nada vaikuttaa käyttäytyvän jotenkin rauhallisemmin ja hellyyttävämmin. Aamulla aloin purkaa kassiani ja jossain vaiheessa Nada oli onnistunut kaivamaan pörröisen yösukkani suuhunsa. Koetin ottaa pois ja Nada löi leikiksi. Nada ei siis osaa leikkiä leluilla eikä taistella kovin herkästi. Jopa vaihto makupalaan pisti miettimään hetkeksi. Tunkin sukat takaisin syvälle kassiini. Sillä välin, kun huhuilin Almaa ulkoa, oli Nada jälleen hakenut sukat suuhunsa.

Kokeilin juuri Nadan mahaa ja neiti vaan heilutti häntäänsä ja katsoi hellyyttävin nappi silmin takaisin. Hankala kuvitella, että sieltä olisi vauvoja tulossa, vaikka ihan kuin jotain muhkuraista möyrintää olisinkin havaitsevinani. Järjetöntä kasvua ei ole ja ketteryys on tallella. Tosin selällään ei Nada ole kellinyt, mitä se normaalisti tekee useinkin minun tai veljeni tullessa kotiin. En siis tarkoita normaalia ”rapsuta minua” kellintää, vaan Nadalla on suorastaa raju tyyli heittää vauhdista kiemurtelemaan jalkojemme juureen ja siinä se nauttii ja ynisee, kun paijataan. Välillä tekee 180 asteen käännökset jne.

Seuraavat päivät tulevat olemaan jännittäviä. Sattui hiihtolomani kyllä sopivaan rakoon. Tosin viimeistään sunnuntaina karkaan Helsinkiin kiusaamaan Saraa ja näen parhaat ystäväni ja menemme katsomaan varmasti yhtä tämän vuoden parhaista keikoista Tavastialle.

Aika juoksee

Meidän rakas Salli briardi saavutti tänään virallisen veteraani-iän ja täytti kahdeksan vuotta. Vastahan se oli pieni pentu, joka varasti naapurin pyykkitelineeltä pyyhkeitä ja toi mysteerisen kamelin, jonka alkuperä ei koskaan selvinnyt, kotiin. Muistan vielä hyvin kun talutin seitsenviikkoista Sallia kotitiellämme ja se talloi koko pienen matkan kantapäilleni. Missä välissä se oppi vetämään?

Soitin isälle kotimatkalle, että muistaa antaa Sallille tänään jotain spesiaaliherkkua. Luulen, että tuosta saavat osansa muutkin. Täytyy katsella, jos Salli myöhemmin soittelisi. Äitillä on siis tapana välillä antaa puhelin koirille, kun soittaa minulle. Viimeksi Salli alkoi nuolla luuria innoissaan.

Salli on ollut aina vähän meidän musta lammas, sillä äitillä oli tapana sanoa, että ei tule mustaa briardia tähän taloon, että kyllä se fawn on oikea väri. Salli on kyllä todistanut, että ei koiraa karvoihin katsomista. Vaikka ei näyttelyihin riitä ulkonäköä ja agility sekä PK-ura katkesi ennen kuin kunnolla pääsi vauhtiin, niin luonne on silti mitä mahtavin. Salli onkin keskittynyt käyttämään päätään. Veikkaan, että kovin moni muu briardi, ei ole osallistunut ammattikorkeakoulun oppitunnille. Pentupaimenena ja ns. terapiakoirana Salli toimii myös loistavasti kiltin luonteensa ansiosta. Nyt odotellaan Sallille uutta pentukatrasta oppimaan elämää ison koiran rinnalla.

Tänään tuli puhetta koiranpennuista, kun kaveri kyseli, että millainen hauva minulle onkaan tulossa ja koiran lyhyt tiineys aika aiheutta ihmetystä. Kyllähän tuo kaksi kuukautta lopulta menee todella nopeasti. Tosin tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun kävin Nadan kanssa treffaamassa Retua. Parin viikon päästä on jo kuitenkin laskettu aika ja toivotaan parasta. Oma hiihtolomani osuu sopivasti helmikuun kahdeksannelle viikolle, joten pääsen kotiin koiria hoitamaan ja viihdyttämään. Nada on nyt hieman pyöristynyt ja tissit ovat kasvaneet reilusti, että kai siihen ultraan on tosiaan uskomista.

Vielä, kun saisi oman mielensä keskittymään insinööreilyyn, eikä selailemaan kaikenmaailman koiranhäkki, lelu, koulutus ja ties mitä sivustoja. Olen hämmentynyt, kuinka monta eri seuraa tai yksityistä koirakerhoa Porista löytyy, joissa voi siis osallistua pentukurssille tai treenata tottelevaisuutta. Tämän viikon tarkoitus ei kuitenkaan ole löytää kivaa koiraseuraa, vaan opetella iteroimaan ja hakea kesätöitä.

Ensi kesänä olisikin ohjelmaa riittämiin, joten kiva ja sopivan joustava työpaikka olisi aika unelma. Sossunluukku ei välttämättä inspiroi eikä tarjoilu/baarihommat. Jazzien aikaan voin verestää noita taitoja, mutta muuten olisi jo korkea aika päästä eroon noista hommista. Työharjoittelut olisi myös vähän pakko suorittaa loppuun, jos aion ylipäätään joskus valmistua. Schapeleirille ja agirotuun olisi mukava päästä vierailemaan. Agirotu järjestetään Lahdessa, niin sinne tosiaan menisi mielellään ihan turistiksi. Eiköhän meidän Tiltu ainakin osallistu myös noihin yksilökisoihin. Hääjuhlatkin ovat tiedossa loppukesästä, joten joutuupahan ainakin kerran kesässä juhlimaan kunnolla.

Tänään sain ennen joulua kadottamani puhelimen takaisin kotia. Tapaus on varsin hämmentävä, sillä yli kuukauden kadun varressa maannut puhelin vaikuttaa yllättävän virkeältä. Soitin testi puhelun Terhille ja mitään vikaa ei tuntunut olevat. Miten yli kuukauden pakkasissa, lumihangessa ja kosteudessa kärsinyt puhelin voi olla enää hengissä? Kovasti siis epäilenkin, että joku olisi ensin poiminut omaan taskuunsa ja tullut katuma päälle ja palauttanut katoamispaikkaan. No loppu hyvin kaikki hyvin ja sain puhelimeni takaisin. Juuri, kun opin taas käyttämään vanhaa kunnon nokiaa. Äättömät ja ööttömät tekstiviestit ovat tehneet paluun. Tai ehkäpä Lillin kutoma villainen suojus on tosiaan supertekoa!

Nada kävi ultrassa

Olen rääkännyt tässä itseäni selaamalla kaikenmaailman rescue-sivustoja ja apulaa niin, että opiskelu ja tentteihin luku on kärsinyt pahanlaatuisesti. Ilmeisesti nyt voin sen joksikin aikaa unohtaa ja keskittyä miettimään muita asioita. Nada tosiaan kävi Lahden Jalkarannassa ultrassa. Eläinlääkäri ajeli karvoja mahasta ja kirjoitti ison laskun, mutta kuva oli paljon selkeämpi kuin viimeksi. Ainakin kaksi pentua näkyi ultrassa ja toivottavasti tähän nyt voi luottaa. Ja sitten pitää toivoa, että loppupuoli raskaudesta sujuu hyvin. Minulle ei ole väliä tässä vaiheessa montako, mitä sukupuolta ja minkäväristä pentusta sieltä tulee.

Tämän hetken mietinnän aiheena ovat nimet, joista on jo aika selkeät suunnitelmat. Jätetään niiden julkaiseminen kuitenkin odottamaan, kunnes pentusia tosissaan on. Oman koiran kutsumanimi on päätetty, jos tytön saan. Pojalle pitäisi keksiä varmaan varanimi. Nyt näitä asioita uskaltaa jo oikeasti pohtia.

Nyt pitäisi alkaa perehtyä noihin ruokamerkkeihin todenteolla, jotta löytyisi se sopiva penturuoka. Siihen hommaan saa varmaan kulutettua internetin ihmemaailmassa aikaa ihan mukavasti. Itsellä painaa jonkinverran eettisyys. Olisi mahtavaa löytää semmonen laadukas merkki, jota ei ole testattu eläimillä. Minun etiikkaan ei istu se, että muut koirat kärsii oman kustannuksella. Kuitenkaan en alkaisi pennun kanssa "pelleilemään" täysin luonnonmukaisella ruokinnalla, koska en ole mikään ravintoasiantuntija. Nyt, kun on varaa vaikuttaa niin olisi hienoa, että pennuille annettaisiin pienestä pitäen eettistä ruokaa. Ketään pennunottajaa ei tietenkään velvoitettaisi valitsemaan nappuloita tältä pohjalta. Tärkeä tekijä on kuitenkin koiran terveys ja hyvinvointi. Itselle olisi kuitenkin helppoa, kun pennut söisi jo kasvattajalla ruokaa, jota itsekin voisin tulevaisuudessa kuvitella syöttäväni. Toinen asia mihin koitan kiinnittää huomiota on kaikenmaailman lisäaineet, joista pahimpana tulee mieleen nämä BHA ja BHT yhdisteet. Molemmat on säilöntäaineita, jotka on ihmisille tarkoitetuissa ravinnoissa kiellettyjä, mutta monet koiranruuat noita silti sisältää. Hulluksi sitä vaan tulee, kun noita koiranruokia googlettaa ja internetin ihmemaailmaa tutkii. Tosin lisäaineiden tutkimista voin pitää osittaisena opiskeluna.

Ei tässä vielä todeksi osaa ajatella, että minulle vihdoin olisi tulossa ikioma koira omaan talouteen. Täytyy tässä jotain kohtaloa olla, kun nyt tosiaan kolmannen kerran Nada astutettiin ja päivät meni joulun alla muutoinkin tiukille. Jouduin aloittamaan lomani aiottua aikaisemmin ja asiat jäivät Porissa lievään kaaokseen, kun jäi joulusiivoukset tekemättä. No ensi viikonlopun olen pitkästä aikaa täysin vapaa ilman suurempia suunnitelmia, niin voisin tehdä myöhäisen joulusiivouksen. Ja kait tätä kämppää voisi alkaa muovaamaan koiranpentu kuntoon pikkuhiljaa.

Mielenkiintoista nähdä millainen äiti meidän Nadasta tulee. Luonteeltaan on kuitenkin jonkinverran erilainen, kuin Tiltu-mummo. Luulen, että saattaa olla ainakin kovempi vahtimaan pentujaan.

Meiltä on kotoa jo muutaman pennut maailmalle lähteneet, yhdet sijoitus ja yhdet omat, niin jotain kokemusta on pentujen luovuttamisesta, mutta on se vaan aina yhtä vaikeaa. Tärkeintä olisi kuitenkin löytää kaikille hyvä koti. Itselle on myös tärkeää, että saisi tulevaisuudessakin kuulla sisarusten kuulumisia. Tähän voisi taas sanoa, että kunhan nuo nyt ensin syntyvät, mutta on hyvä tietää, että ainakin toiveissa olisi, että kaksi sisarusta pääsisivät temmeltämään tulevaisuudessakin yhdessä ;)

Nyt pitää koittaa vaihtaa ajatukset koiranpennuista kemianmaailmaan. Siinä vasta vaikea tehtävä onkin.