Kaikenkarvaisia koiruuksi

Kevättä on ilmassa ja aurinko paistaa lämpimästi, joten päätettiin puolen päivän aikaan tuoda pennut kuistille haistelemaan ja maistelemaan raikasta ulkoilmaan. Isä vei pikkutytöt (Tiltu, Nada, Alma) metsään ja Hanne tuli katselemaan pentuja, niin saatiin kätevästi lauma ulos.



Risuharja herätti kovasti kiinnostusta ja olikin pian nurin.



Salli uskaltautui kurkkaamaan pentuja lähempää, kun ne olivat ruokalevolla ja Hanne toimi houkuttimena. Pikkutytöt olisivat samassa tilanteessa olleet jo ruuan kimpussa. Salli tyytyi katselemaan ja vähän kurotti nuuhkaisemaan, mutta pysyi poissa kosketusetäisyydeltä ja keskittyi välillä Hannea lipaisemaan.



Kaapattiin Salli autoon ja ajettiin kirkonkylän toiselle puolelle. Hannen porukoiden pihassa oli pikkukoiralauma vastassa. Näin pitkäkarvaisen Milda-mäyräkoiran pitkästä aikaan ja voi, kun se oli vanhentunut. Vanhalla neidillä on ikää jo arvostettavat 14-vuotta. Milda on myös aikoinaan harrastanut Tiltun kanssa agilityä.



Jätettiin Milda Hannen porukoille ja vietiin loppulauma metsään. Hannen puudelit Riki (musta) ja Indy (ruskea) sekä Liinu-mäyris ja Salli saivat nauttia kevättalven lumista.



Salli taas nuortui silmissä ja nautti elämästä. Liinulta meni jo vähän hermot, kun Salli komensi toista taukoamatta. Salli on kova komentamaan, kun ei saa haluamaansa huomiota. Kovapäinen mäyräkoira antoi itseään isomman kuulla kunniansa. Salli taas ei voi sietää, että häntä revitään karvoista tai korvista. Tilanne oli kuitenkin ohitse yhtä nopeasti kun alkoi ja molemmat jatkoivat peräkkäin köpöttelyä sulassa sovussa. Ainoa ero oli, että Salli oli todellakin loppulenkin hiljaa. Ihminenhän noissa tilanteissa säikähtää, kun koirien kokoero on kuitenkin niin suuri kaveruksilla. Salli on kuitenkin sen verran fiksu ja tasapäinen koira, että väistää ennemmin kun rähähtää takaisin. Hyvin nuo molemmat kumminkin uskovat, kun ääntään korottaa ja Liinukin taisi vähän nolostua kiivastumistaan.



Kyllä noista tipsuistakin jonkinasteinen peto löytyy tästä kuvasta päätellen.



Indy päätti tunkea kotimatkan ajaksi Liinun seuraksi etupenkille. Ei ilmeisesti tajunnut, että Liinukin matkustaa edessä tai sitten tuumasi mäyräkoiran olevan kuitekin parempi matkakumppani kuin kaksi kolmasosaa takapenkistä vievän briardin.



Pennut olivat nukkuneet koko lenkkeilyn ajan keittiössä. Pikkutytöt kurvasivat pihaan isän kanssa samalla, kun Hanne pudotti minut ja Sallin, joten siirrettiin pennut takaisin aitaukseen. Ne keksivät miten kiva ääni sanomalehtipapereista lähtee, kun niiden päällä peuhaa ja lehdet saivat kyytiä.

Pentuja, pentuja ja pentuja

Mikään maailmassa ei tuoksu niin ihanalle kuin koiranpennut. Pieniä palleroita voisi haistella kaiken aikaa, mutta täytyyhän niille suoda unirauha. Kyllä olivat pienet kasvaneet, kun kotiin päästyäni kurkkasin pentuaitaukseen. Jaoin kuitenkin huomioni vanhemmalle laumalle, joka olikin kimpussani urakalla. Tiltu tunki kainaloon minkä kerkesi ja Nadaakin sain viimein nutrata olan takaa.

Pennut vetelivät sopivasti sikeitä saapuessani kotiin, mutta lopulta heräsivät ja pääsin tutustumaan. Nätisti ryntäsivät kaikki luokse ja Tesla tuntuu tunnistavan hienosti oman nimensä. Teslalla ja Selmalla on jo kutsumanimet käytössä. Onhan noilla muillakin lempinimiä.



Pentuaitauksesta on hankala lähteä, mutta Alma ja Tiltu ansaitsivat kuitenkin lenkitystä. Alma on selkeästi hihnalenkityksen tarpeessa. Meidän perheessä isä hoitaa lähinnä nuo koirien lenkitykset, pakkaa koirat autoon ja ajaa metsään. Käveltiin tosin metsän poikki, jossa saivat tytöt vähän viipottaa menemään. Kun tultiin ihmisten ilmoille, niin huomasin, että Almalla on valinnaisen kuurot korvat. Ei luokse tulosta tietoakaan. Sain Alman huomion itseeni, kun lähdin juoksemaan karkuun, mutta pysähtyessäni Alma vaan kaasutti täysillä ohitse ja takaisin. En viitsinyt alkaa pelleillä, joten kun hyväuskoinen kakara törmäsi Terhiin ja Tiltuun, sanoin Terhille, että ota kiinni.

Loppuilta onkin tänään mennyt sitten pentujen kanssa touhutessa ja niiden sosiaalistamisessa. Rohkeita nuo ovat ja tulevat luokse ja kiipeävät syliin. Alma on päässyt pentuaitaukseen ja pentujen kanssa peuhaamaan. Noita vanhuksia ei tunnu pennut pahemmin kiinnostavankaan.



Tesla tuntuu kyllä niin oikealta valinnalta omakseni, vaikka kaikki nuo on todella ihania. Mustavalkoinen tyttö on kaikkein pienin ja poika edelleen isoin. Tesla on tosin melkeen pojankokoinen, toivottavasti lähtee pienenemään. Medikoiran kuitenkin olen tilannut, heh.

Pari päivää saan seurailla pentujen vipellystä. Sitten on pakko palata ankeaan arkeen. Tuntuu uskomattomalta, että kolmen viikon päästä yksi noista vipeltää lukaalini lattialla.

Tampereen KV ja agilityä

Tampereen farssi tuli sitten todistettua omin silmin. Olihan tuo tiedossa, että parhaat paikat on jaettu, mutta odottihan sitä silti niitä arvosteluja ja ”jämä” palkintoja. Tosin minun koirasilmäni oli tällä kertaa tuomarin kanssa kovasti erimieltä. Erinomaiset arvosanat olivat tiukilla ja muun värisiä nauhoja sateli.

Minulla ei ollut omia koiria kehässä, mutta Alman veljelle irtosi harvinaisempi vaaleanpunainen nauha. Siitä sai olla iloinen, vaikka tiedossa oli, että paras uros on jo valittu. Niinhän se vaan menee, että tuomarilla on oikeus arvostella ja varmasti jonkinlaista pärstäkerroin peliä esiintyy suurimmalla osalla tuomareista joka ikisessä rodussa. Semmoista se nyt vain on. Ruotsalaisen tuomarin ja kasvattajan käytös nyt vaan oli niin häikäilemätöntä, että sai kehänlaidallakin nousemaan niskakarvat pystyyn.

Valitin jo viime näyttelykertomuksessani, kun briard -kehässä juostiin harjat kädessä, niin eiköhän tämä ruotsalainen kasvattaja seissyt harjoineen seissyt kehänlaidalla, kehänauhan sisäpuolella. Toki koiraa saa siistiä ja karvoja oikoa kehänlaidalla, jopa schapendoeksella, mutta kyllä sen terveellä maalaisjärjellä tajuaa missä on siistimisen ja puunauksen raja. Kaikenhuipuksi olivat jotkut onnistuneet näkemään, kun tämä kasvattaja oli suihkutellut koiriinsa jotain ainetta. Onneksi tätä asiaa vietiin eteenpäin. Tämä on jo niitä asioita, jotka säännöt kieltää ja hyvä niin. Kiitos uusille näyttelysäännöille, on kehänlaidalla seisominen jo paljon miellyttävämpää puuhaa, näistä säännöistä siis sietää pitää kiinni.

Briardit olivat olleet samassa kehässä jo aikaisemmin, mutta muutaman onnistuin silti bongaamaan. Meillä on nyt ollut tuo musta Salli, joka on kaikin puolin ulkonäöltään ja päältään täydellinen yksilö, mutta kyllä tuo fawn vaan on kaunis väri. Kunhan saan Teslan kunnialla kasvatettua kelvolliseksi koiraksi ja elämäntilanteeni taas eteenpäin, niin voin alkaa haaveilla ruskeasta briardista. Ehdottomasti semmoinen tulevaisuuteeni tulee kuulumaan jossain välissä.

Oli kuitenkin mukava nähdä koiraihmisiä ja koiria. Agilitykisoissa tuppaa olemaan usein niin yksinäistä. Nadan kanssa pari kertaa viime vuonna kisattiin, eikä siellä paljon tuttavuuksia päässyt tekemään. Näyttelyt kuitenkin sikseen, ainakin agilitykisoissa peli on rehellistä, jos ei lasketa mittaamista. Ei siinäkään sinänsä mitään epärehellistä ole, mitä nyt tuomareilla menee sentit sinne sun tänne. En vieläkään osta sitä, että nada on 47 senttiä korkea. 43,7 senttiä nielen jotenkuten ja katselen kateellisena selkeästi samankorkuisia tai jopa korkeampia koiria mediluokassa ;) Mutta semmoista sekin vain on. Koiramaailma on täynnä kateutta ja epäreiluutta, mutta antaa onneksi paljon enemmän, jotta mitä pienistä. Asioiden kanssa vaan pitää oppia elämään.

Nykyään agility on myös kamalan kilpailupainotteista. Hyväntuulinen harrastamisen maku on vähän hukassa omasta mielestäni. Tähän vaikuttaa monet asiat. Agilityn suosio on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kerta kaikkiaan räjähdysmaista. Luulen, että kun lajin suurin suosio on saavutettu alkaa taas kilpailemisen ja harrastamisen välinen tasapaino korjaantua. Juteltiin juuri yhden seuralaisen kanssa, kun ennen mentiin porukalla kisoihin kannustamaan toisiaan ja katselemaan erilaisia suorituksia, niin välillä on jopa ikävä niitä aikoja, vaikka kisapäivät venyivät. Nykyään saman luokan kisat ovat yleensä peräkkäin ja kisoihin tullaan vaan omien starttien ajaksi.

Tiltu kävi samaan aikaan kun Tampereella palkittiin ruotsalaisia starttaamassa Vuokon kanssa pitkän tauon jälkeen Varkaudessa. Ensimmäiseltä radalta tuli harmillinen hylky, vaikka Tiltu teki hienoa rataa, kunnes loppumetreillä tuli juostua ohjausvirheen takia puomin ohi. Toisella radalla tehtiin sitten huolellista työtö ja varmisteltiin kontaktit, jotta Tiltu ei tulevaisuudessa keksi niitä taas alkaa loikkia. Tämä tuotti yliaikanollan. Seuraavalla kerralla sitten uskalletaan jo revitellä. Minä tyydyn raportoimaan Tiltun tuloksia, mutta saa nähdä haluanko koskaan kentänlaidalta seurata. Olen ikionnellinen, että Tiltu pääsee agilityä harrastamaan ja vielä aivan upean ohjaajan kanssa. Kotoa poismuuttamista seurannut Tiltun jättäminen ja harrastuksista luopuminen on kuitenkin ollut mulle tosi kova paikka. No pian täällä pyörii Tiltun lapsenlapsi =) Ensi viikonloppuna menen ihailemaan pentuja ja seuraava blogi on varmasti täynnä maidontuoksua ja pieniä tassunjälkiä.

Pentujen nimistä ja muita kuulumisia

Voisi olla aika päivittää pentusten kuulumisia, niillä kun on silmätkin jo auenneet. Katselin juuri Sannan ja Markon ottamia kuvia ja meinasin järkyttyä kun näin miten isoja ne on. En ole ikäväkseni nähnyt hauvoja, mutta Tuulan kanssa vaihdetaan kuulumiset lähes päivittäin puhelimitse. Kaikki voivat pulleasta ja virkeästi. Nimetkin on saaneet vihdoin muotonsa ja laitankin ne tässä sanoineen. Kaikki ovat siis tulleet laulujen nimistä.

Olen myös tainnut tehdä valintani oman hauvani suhteen. Nimihän on ollut tiedossa jo ennen pentujen syntymää. En jaksa odotella mitään pentutestäjä ja luotan ensimmäineen ihastukseeni. Ihastuin Teslaan jo sen syöksyessä maailmaan. Tesla syntyi viimeisenä ja se kirjaimellisesti saapui kun ohjus maailmaan. Aamuyöstä pentupäivystys oli jo aika väsynyt ja Tesla oli hetken aikaa Travis. Harkitsin jopa uroksen ottamista, koska se oli vaan niin ihana. Olen tosin tässä rakastunut jokaiseen hauvaan ja voisin ottaa kenet vain. Sanoinkin Sannalle ja Markolle, että käydessään katsomassa pentuja, sanovat vaan suoraan kuka heitä miellyttää eniten. Pentua vaikuttaa muutenkin aika tasaiselta ja uskon myös kotikasvatuksen vaikutukseen pentujen luonteita ajatellen.

Koitetaan nyt tähän väliin säätää pentujen kuvia ja nimiä syntymä järjestystä noudattaen :)

Through These Eyes (Social Distortion)

Through these eyes I've seen love and I've seen hate
I've seen the violence and the tears
Through these eyes, I got my schooling on the streets
I've seen the things in life you don't wanna see
Through these eyes I've seen the shape of things to come
and I've watched them all fall apart
Through these eyes I've seen the broken homes they cry
I've seen the poor man's face as he stands in line

And though my heart has made me weary
On a road less traveled on
Through the heart it hurts so dearly,
and the pain it lingers on

Through these eyes, I've looked the devil in the face
and I've seen God's holy grace
Through these eyes, I've tried to walk the straighter line
I found myself again, but nearly lost my mind




Trouble Seeker (I Walk The Line)

It won't matter how hard i try, all I see is black and white
The veil before my eyes blocks all the light
Behind my veil, beauty can't contain, I'm in a shade of hate and pain
Can't communicate with bitterness ingrained

Trapped inside the dark veil, no lights shining on my trail
I got no life inside the dark veil
i can't see through it

The hopes and dream are out of my reach, th eair I breathe reeks of defeat
There ain't no signs of recovery
Behind my veil, darkness will prevai, no light are shining on my trail

Looking for solutions from everywhere, looking for a scapegoat from everywhere
but no one can help you but yourself,
no one to blame but yourself,
so lose the veil



Time to Waste (Alkaline Trio) "Selma"

There's someone down below blowing you a kiss.
They watch from their windows
as all arms fall to their sides,
and all eyes fix on the death of tomorrow.
And you found everything you need
to make a life complete,
completely revolting and they have safety and relief
For sale up the street.
I see you in line every day

You had time to waste and I'm not sorry,
such a basket case, hide the cutlery.
I had time to kill, it's dead and buried.
You've got guts to spill but no one trustworthy.

These creatures are waking up in these dark trees.
They're waiting like vultures.
And eyes roll back turn white in time to feed
They salivate in hunger.
for you, and everything they need
to make a death complete,
completely unnatural and salvation lies
behind those dead eyes that watch you while you sleep every night, and

You had time to waste and I'm not sorry,
such a basket case, hide the cutlery.
I had time to kill, it's dead and buried.
You've got guts to spill but no one trustworthy.

You had time to waste and I'm not sorry,
such a basket case, hide the cutlery.
I had time to kill, it's dead and buried.
You've got guts to spill but no one trustworthy.




Time Bomb (Rancid) "Tesla"

If you wanna make a move than you better come in
It's just the ability to reason that wears so thin
Living and Dying and the stories that are true
Secret to a good life's knowing when you're throught

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb

Well, he's back in the hole where they got him living
Like a rat but he's smarter then that, nine lives like a cat
Ten years old they take him to the youth authority home
First thing you learn: you got to make it in this world alone

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb

Now he's gotten out, he's gotten free, he's gotta go, got a car
He's 21 years old, he's runnin' numbers from the bar
His pager's beepin', he's gettin' deep in
Whatever he can move on in, you know that kid's a creepin' in

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb

...The girl's a time bomb!

Tears come from the razor that's been tattooed below his eye
His mother cries, she knows that he is strong enought to die
He's rollin' in the cadillac, it's midnight, sunroof is down
Three shots ring out, the hero's dead, the new king is crowned

Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb
Black coat, white shoes, black hat, cadillac, yeah, the girl's a time bomb [x2]

...Ooh...Time bomb!!



Näin, siinä tuli esitellyksi toinen Flying Duster's pentua =) Rakkailla lapsilla on myös monia lempinimeä. Noilla kahdella nyt on viralliset kutsumanimet tiedossa ja varauksen lyöty lukkoon niin laitoin ne tuohon ihmeteltäviksi. Tuula voi alkaa opettaa pienille jo nimeään ;)

Ensimmäinen tyttö on perinyt väritystä Tiltu-mummoltaan. Tämän takia mietin jo kovasti sen ottoa, sillä onhan Tiltu tavallaan se elämäni schapendoes. Tiltu on se koira, joka opetti minut rakastamaan tätä rotua ja opetti niin paljon kaikkea muutakin. Todella monia juttuja kantapään kautta. Ja kyllä minä muistan vielä elävästi ne turhautumiset, kun tuntui, että koira ei kunnioittanut minua pätkääkään. Ja kyllähän sitä kunnioitusta taisi uupuakin. Ne monet agilitytreenit, jotka menivät pilalle, kun neiti päätti lyödä leikiksi ja ei muu auttanut, kun kävellä hallista ulos. Aina se Tiltu lopulta tuli minun perääni kuitenkin.

Tiltun kanssa sain myös ensimmäiset kosketukseni pelastuskoiratoimintaan ja siitä on jäänyt kipinä, jota toivon Teslan kanssa pääseväni kasvattamaan. Tokoilut meiltä jäi aikoinaan täysin. BH-kokeen onnistuin suorittamaan neidin kanssa ja lainaohjaaja kävi hakemassa ykköstuloksen alokasluokasta. Tiltulla on suhteellisen alhainen miellyttämishalu, joten se ei todellakaan ole ollut mikään helppo tokokoira. Agilityä Tiltu kuitenkin rakastaa, mutta vauhti on sille paljon tärkeämpää kuin vaikka kontaktit.

En minä Tiltu kuitenkaan ainakaan täysin ole pilannut, kun se nykyään kiitää Vuokon kanssa kolmosluokassa. Tiltu on kyllä aina ollut ihanteellinen koira ohjata. Meidän yhteinen kisaura kärsi paljon kunnioituksen puutteesta ja siitä, että en asunut kotona enää ja Tiltu kävi ylikierroksilla minun kanssa agilityradoilla. Kymmenet kontaktivirhe radat me taottiinkin sekä ykkösissä että kakkosissa. Minun ansioihini kuuluu nollat pelkästään hyppyradoilta. Vuokkoa saa kiittää lopuista. Tiltu ja Vuokko pääsivät nyt myös kennelpiirin SM-kisoihin tähtäävien valmennusryhmään. Tosin peruutuspaikan kautta. Ensi lauantaina olisi parivaljakon kisat pitkästä aikaan, joten jännityksellä odotellaan mitä tästä seuraa.

Olen päässyt taas vähän kirjoittamisen makuun ja haaveet jonkin sorttisesta toimittajan työstä taas ovat nousseet pintaan. Ei oikein nappaa tuo insinööreily. Katsotaan nyt, jos ensi kesäksi viimein irtoaisi alan harjoittelupaikka. Ja katsotaan nyt myös miltä näyttää parit kirjoitukseni julkaisun jälkeen ja millaista palautetta tulee viestinnän opettajalta. Pääasia, että tulee ainakin opintopisteitä, kun olen saanut jotain kirjoitettua. Ja joitain, mistä on jotain hyötyäkin, neljä lippua rakennusmessuille ;)

Ensi viikonloppuna taidan mennä ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kunnolla turistiksi koiranäyttelyyn. Voisin koittaa keskittyä seuraamaan oikein kunnolla schapendoes kehän varrella. Odotan Tampereen reissua muutenkin valtavasti, vaikka taas se pääsyy peruuntui, mutta ystävien näkeminen on kyllä yhtä tärkeä syy sekin. Ja minunkin taitaa olla viimein aika tehdä pyhiinvaellus Veganissimoon. Lauantai-iltana voi vielä juhlia kunnolla ennen kuin vastuuntuntoinen koiranomistajan elämä alkaa ;)

Laitetaan tähän loppuun vielä kuva suloisesta tulevasta kämppiksestäni. Pitänee pian aloittaa Teslalle ikiomablogi, jossa kerron vain neidin kuulumisia ja koitan ylläpitää koulutuspäiväkirjaa. Mistä tulikin mieleen, että pitää ilmoittautua pian pentukurssille ensikesäksi, josko sitä kautta päästäisiin vähän agilityäkin maistelemaan. Pelastuskoirillekin voisi laittaa viestiä, että minkäikäisen pennun kanssa saa tulla makkararinkiin. Taidan olla hivenen malttamaton, kun pentu ei edes vielä pitkään aikaan edes asu luonani.