Syntymän ihme

Elämä on jännittävää. Tiltu tuli meille sijoitukseen ja sulhoksi valittiin komea Onnimanni. Kolme päivää treffasivat pariskunta toisiaan Tampereen likellä, että hommat alkoivat toimia. Lopulta he saivat aikaiseksi neljä kerrassaan upeaa pentusta. Minä hoidin meidän perheen ihmislauman osalta astutuksen ja perheen voimin hoidettiin ensisynnytys. Siis koirathan nämä hommat hoisivat, mutta ihmisten roolina oli olla tukihenkilöinä. Mari vastaili auliisti keskellä yötä kysymyksiin ja antoi toimintaohjeita. Nada jäi laumasta Tuulan koiraksi ja semmoinen se on tosiaan onkin.

Nadan vein Retua treffaamaan ennen joulua ja jännitys jatkui viime metreille. Synnytys alkoi vasta 63. päivä, mutta tässä vaiheessa voi sanoa, että parempi synnyttäjä se oli kuin mammansa. Olen kyllä ylpeä neidistä, eikun pitäskö tässä sanoa jo rouva? Nyt on kuitenkin oma olo vähän väsynyt ja vastasyntyneet vie huomiota ja energiaa, kun eihän niitä malta olla ihailematta. Nada on melkeen yli-innokaskin mamma. Puhtaaksi kirjoitan tänne synnytys tarinaa ja tarkemmat tiedot paremmalla ajalla.

Itse joudun siirtämään itseni takaisin Poriin huomenna. En tiedä miten raaskin lähteä. En ole lomalla saanut mitään järkevää aikaiseksi. Molemmat Helsingin reissutkin peruuntuivat lopulta. Arkeen paluu ei tule olemaan helppoa kunnon laiskottelun päälle. Heti ensi viikolla pitää tehdä joku haastattelu ja jutun deadline on samalla viikolla. Olen kyllä innoissani, kun pääsen tekemään jotain vaihtelevaa hommaa noiden laskujen, joista en tajua sitten hölkäsen pöläystä, sivussa. En tiedä tuleeko musta ikinä minkään sortin toimittajaa tai tiedottajaa, mutta kyllä nuo kaikensortin julkaistavat jutut, on aina plussaa ja tykkään kuitenkin kirjoitella. Rutiinia on vaan hankalaa pitää yllä. Ja mähän en saa mitään aikaiseksi ilman kunnon deadlineja ja painostusta. Jätän kaiken viime hetkeen, aina.

Kovasti oon miettynyt tytöille ja pojille nimiä. Alkaa hahmottua pikkuhiljaa nekin. On se hauska huomata, kun joku alkaa näyttää juuri siltä ja siltä. Ihania nuo pentuset vaan ovat, voisin pitää kaikki. Siinä oliskin vilinää mun 44 neliön kaupunkiyksiöön.

Palaillaan asiaan kun saa muistiinpanot (joita synnytyksen ajan kirjottelin), kuvat ja nimet virtuaaliseen malliin = )