sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Kaikenkarvaisia koiruuksi

Kevättä on ilmassa ja aurinko paistaa lämpimästi, joten päätettiin puolen päivän aikaan tuoda pennut kuistille haistelemaan ja maistelemaan raikasta ulkoilmaan. Isä vei pikkutytöt (Tiltu, Nada, Alma) metsään ja Hanne tuli katselemaan pentuja, niin saatiin kätevästi lauma ulos.



Risuharja herätti kovasti kiinnostusta ja olikin pian nurin.



Salli uskaltautui kurkkaamaan pentuja lähempää, kun ne olivat ruokalevolla ja Hanne toimi houkuttimena. Pikkutytöt olisivat samassa tilanteessa olleet jo ruuan kimpussa. Salli tyytyi katselemaan ja vähän kurotti nuuhkaisemaan, mutta pysyi poissa kosketusetäisyydeltä ja keskittyi välillä Hannea lipaisemaan.



Kaapattiin Salli autoon ja ajettiin kirkonkylän toiselle puolelle. Hannen porukoiden pihassa oli pikkukoiralauma vastassa. Näin pitkäkarvaisen Milda-mäyräkoiran pitkästä aikaan ja voi, kun se oli vanhentunut. Vanhalla neidillä on ikää jo arvostettavat 14-vuotta. Milda on myös aikoinaan harrastanut Tiltun kanssa agilityä.



Jätettiin Milda Hannen porukoille ja vietiin loppulauma metsään. Hannen puudelit Riki (musta) ja Indy (ruskea) sekä Liinu-mäyris ja Salli saivat nauttia kevättalven lumista.



Salli taas nuortui silmissä ja nautti elämästä. Liinulta meni jo vähän hermot, kun Salli komensi toista taukoamatta. Salli on kova komentamaan, kun ei saa haluamaansa huomiota. Kovapäinen mäyräkoira antoi itseään isomman kuulla kunniansa. Salli taas ei voi sietää, että häntä revitään karvoista tai korvista. Tilanne oli kuitenkin ohitse yhtä nopeasti kun alkoi ja molemmat jatkoivat peräkkäin köpöttelyä sulassa sovussa. Ainoa ero oli, että Salli oli todellakin loppulenkin hiljaa. Ihminenhän noissa tilanteissa säikähtää, kun koirien kokoero on kuitenkin niin suuri kaveruksilla. Salli on kuitenkin sen verran fiksu ja tasapäinen koira, että väistää ennemmin kun rähähtää takaisin. Hyvin nuo molemmat kumminkin uskovat, kun ääntään korottaa ja Liinukin taisi vähän nolostua kiivastumistaan.



Kyllä noista tipsuistakin jonkinasteinen peto löytyy tästä kuvasta päätellen.



Indy päätti tunkea kotimatkan ajaksi Liinun seuraksi etupenkille. Ei ilmeisesti tajunnut, että Liinukin matkustaa edessä tai sitten tuumasi mäyräkoiran olevan kuitekin parempi matkakumppani kuin kaksi kolmasosaa takapenkistä vievän briardin.



Pennut olivat nukkuneet koko lenkkeilyn ajan keittiössä. Pikkutytöt kurvasivat pihaan isän kanssa samalla, kun Hanne pudotti minut ja Sallin, joten siirrettiin pennut takaisin aitaukseen. Ne keksivät miten kiva ääni sanomalehtipapereista lähtee, kun niiden päällä peuhaa ja lehdet saivat kyytiä.

1 kommentti:

Sanna kirjoitti...

mä oottelen kovasti jo tän päivän kuulumisia :)